Vuorovaikuttamattomuusko

Keskusteleminen ja sosiaalinen vuorovaikutus niiden aidoimmassa muodossaan on nykypäivän maailmassa jokseenkin vähäistä. Kun kuten aiemminkin sanottua sosiaalinen media on ottanut valtaa. Keskustelut ja vuorovaikutus muiden kanssa käydään ruutujen takaa näppäimistöä näpyttäen. 

Ei siinä, että tuollainen vuorovaikutus huonosta olisi (kaikki vuorovaikutus ja sosiaalisuus kun hyvsätä on). Mutta oikea ihmisen kohtaaminen, eleet, ilmeet ja olemus keskustelun aikana on niitä jotka tekevät kohtaamisesta ainutlaatuisen. Ruudun takaa kun ei toista nää kun vain kirjoittelee. Toki joku näppärä sanoo että onhan video puhelut ja facetime tai mikä lie onkaan, mutta ei nyt hiuksia aleta halkoa.

Moneen ihmiseen vaikuttaa suuresti se, että sosiaalinen kanssakäyminen aidoimmillaan on vähentynyt ja muita ei enää tavata ja jutella/paranneta maailmaa kuten ennen.  Tuolloin joissain tapauksissa ja miksei muutenkin keskustelut aletaan käydä itsekseen itsensä kanssa (jota itsekin teen).

Tuohon tilaan ajauduttaessa hyvin suurena vaikuttavana tekijänä on Yksinäisyys, joka monella muullakin tavalla nyky-yhteiskunnassa näkyy. Ja miksei toisaalta sekin, että jotkut ihmiset eivät vain tunne tulevansa muiden toimesta ymmärretyksi ja heidän asiansa mitä kertovat menevät kuuroille korville.

Itsensä kanssa keskustellessa ihminen on ns turvallisessa tilassa joka samalla yksityinen on eikä siihen väliin kukaan muu pääse tulemaan tai huutelemaan. Eikä Tuolloin yliajattele tai ala väärin tulkitsemaan toisen sanomista, eleitä tai ilmeitä. Ja kuuntelemisen/ymmärryksen taso on taattu kun yksi ihminen hoitaa molemmat roolit.

 

Yksinäisyys puhuessa mieli pysyy rauhallisena eikä pääse esim edellämainitun yliajattelun toimesta järkkymään. Kaikki tunteet ja tuntemukset ovat tuolloin sallittuja ja niiden esiin tuomista on lupa harjoitella ilman, että tulee tuomituksi. 

Yksin voi sanoa asioita ja käydä sellaisia keskusteluja joita ei syystä tai toisesta halua/uskalla toisten kanssa käydä. Eikä tarvitse alkaa selittelemään omia sanomisiaan kenellekään kun itse tietää mitä tarkoittaa.

Ei kuitenkaan ajeta ketään siihen pisteeseen, jossa ainoa keskustelukumppani löytyy omasta itsestä. Otetaan muut huomioon ja oikeasti lähdetään ulos, pois koneelta ja laitetaan puhelin sivuun. Oikeat aidot ihmisten kohtaamiset ovat mahtavia ja tekevät hyvää ihan jokaiselle, vaikka sitten pieninä annoksin.