Yksinkö?

Pienen ihmisen pientä suurta pohdintaan näin viikon alkuun.

Ihminen voi ihan jokapäiväisessä elämässä kerran jos toisenkin ja miksi sitten ei kolmannenkin pysähtyä miettimään montaa erinäistä asiaa. Mutta kuitenkin yksi on sellainen mikä ymmärtääkseni on nyky-yhteiskunnassa nostanut päätään. Tyhjä tunne valtaa ihmisen mielen, kun pysähtyessään tajuaa, että ei ole jokapäiväisessä elämässä välttämättä edes yhtä ihmistä, jonka kanssa voisi puhua tai keskustella asioista. Huolimatta sosiaalisesta mediasta ja erinäisistä yhteydenpito sovellutuksista. 

Tokihan ihmisellä saattaa olla ja onkin kavereita sekä tuttuja. Mutta noilla ihmisillä on omat ympyränsä, asiat hoidettavana, rutiinit sekä "omat" ihmiset ympärillä joiden kanssa vuorovaikuttaa. Lisäkis on ryhmävistit ja erinäiset viestiryhmät sekä suosikki ihminen jolle ASAP infotaan jos jotain tapahtuu. Tuo tilanne ja olotila entisestään korostuu jos sattuu olemaan kavereihin pidempi välimatka ja etäisyys kartalla huomattavan pitkä. 

Tuosta jää sitten jäljelle se yksi ihminen sinä tai minä, ihan kuka vaan. Katsomassa puhelintaan useita kertoja päivän aikana. Odottamassa sitä yhtä viestiä tai viestin merkkiääntä, jota ei välttämättä koskaan tai ainakaan päivän aikana tule. Vaikka itse olisit ensin laittanut viesti.

Ihminen voi olla kyllä osa porukkaa tai joukkoa kuten harrastusryhmä tai työyhteisö. Mutta oikeasti/kunnolla ei ole osa niitä tai vastaavasti kuulu syvällisemmin niihin. Helposti tulee sellainen tunne kuin katselisi muiden ihmisten elämää ollen itse ulkopuolinen tekijä. Ja tuon ulkopuolisen tekijän huomaaminen muiden toimesta siellä jossain taustalla on "työlästä".

Tuollaisen kokeminen saa ihmisen tuntemaan itsensä todella pieneksi lähes mitättömäksi. Ja alkaa nopeastikin pohtimaan omaa merkityksellisyyttään muiden ihmisten silmissä ja arjessa. Saattaa mieleen hiipiä jopa ajatus siitä, että jos itse seuraavan tai miksi ei tänäkin päivänä katoasi niin muuttaisiko se mitään kenenkään elämässä tai seuraisiko siitä mitään. 

Kenenkään ihmisen ei tulisi joutua miettimään tuollaisia saati kokemaan tuollaisia asioita elämässään. Aina elämä ja oleminen ole helppoa tai kivaa, mutta ei ylitsepääsemätöntäkään. Jokainen ihminen tarvitsee elämäänsä muita ihmisiä joiden kanssa vuorovaikuttaa, vaikka kuinka olisi itsenäinen. Toiset sitä osaa hakea, mutta osalle se haastavampaa on. Muistetaan siis arjessa huomioida ja huomata myös muita kuin vain itseään. Ihan vaikka vaan kysymällä se pieni suuri kysymys: Mitä kuuluu?

Päivä ystäville

Ensin "epäonnenpäivä" eli 13 perjantai, jolloin taikauskon mukaan sattuu ja tapahtuu huonoja asioita. Ei tietysti kaikkien kohdalla pidä paikkaansa ja ainakin itse onnistuin suurimmilta kömmähdyksiltä välttymään, vaikka ainahan sitä rapatessa roiskuu kuten sanontakin sanoo. Eikä liika varovaisuus tai taikauskoisuus muuta kuin omasta mielestäni lisää mahdollisuuksia sille että jotain sattuu.

Seuraavaksi sitten toinen teemapäivä eli ystävänpäivä, jolloin muistetaan niitä rakkaimpia ja tärkeimpiä ihmisiä joita elämässä kullakin on. Vaikka toisaalta mikä tahansa päivä kalenterivuodessa voisi ja pitäisi olla ystävänpäivä, kuten mikä vain päivä voi olla isän-/äitienpäivä. Ystäviä ei voi koskaan muistaa liikaa ja kertoa sitä kuinka rakkaita sekä tärkeitä he ovat.

Kuten aiemmin kirjoitin ystävistä niin heillä omassa sydämessäni jokaisella paikka on ja heidän olemassaolo korvaamatonta, kun miettii elämän kulkua tähän päivään asti ja kaikkea mitä yhdessä koettu niin hyvän kuin vähemmän hyvän merkeissä. 

Nykypäivänä kuitenkin ystävänpäivästä tullut hiukan liian kaupallinen ja markkinamiesten juhla, mitä nyt kuunnellut muiden mielipiteitä ja itsekin tuota mieltä olen. On kaikenlaista krumeluuria, juhlaa ja tapahtumaa sekä härpäkkeitä myynnissä kaupoissa. Ostetaan isolla rahalla tavaraa toisille osoittaakseen sen, että toinen tärkeä ja merkityksellinen on.

Vaikka merkityksellisyyden ja tärkeyden voi parhaiten osoittaa toiselle sanoilla ja teoilla sekä sillä, että on toiselle läsnä/olemassa. Kyllä sen jokainen omalla kohdallaan ja sydämessään tietä ketkä tärkeitä on ja kenelle on merkityksellinen. Ja mitä kaupallisuuteen ja myytäviin tavaroihin ja härpäkkeisiin tulee niin kauppamiehet siinä voittaa, kun ihmiset tavaroita ostaa. Eikä noita tavaroita välttämättä edes muisteta enää muutaman kuukauden kuluttua.

Ja lähtökohtaisestihan ystävänpäivä lontoon kielellä valentines day ymmärykseni mukaan tarkoittaa päivää jolloin muistetaan sitä omaa rakasta puolisoa. Vaikka nuoruudessani muistan kuinka oli mukava koulussa tehdä kavereille ystävänpäiväkortteja ja pieniä lahjoja joita sitten antaa ystävänpäivänä.

Muistetaan siis kertoa itselle tärkeille ihmisille mitä he merkitsevät ja että ovat tärkeitä. Ja ollaan kiitollisia niistä ihmisistä joita elämässä on, koska ei ole hyvä olla yksin eikä ystäviä koskaan voi olla liikaa. 

Kiitos ystävilleni kun olette!

Vuodet vaihtuu, muuttujia tulee - vaan jotkut asiat pysyy

 Nykypäivän ihmisten elämässä muuttujia on enemmän kuin niitä asioita, jotka pysyvät ennallaan tai ovat kiinteitä. Ei ole mitenkään kiveen hakattua, että seuraavan vuoden ajan on esim työ, talous, terveys mallillaan.

Työn suhteen on nykymaailmassa ja sen menossa ehkä suurin muuttujien mahdollisuus, kun joka paikasta leikataan ja supistetaan määrärahoja sillä seurauksella, että työntekijävähennyksiä tehdään. Lisäksi on nopeaa, helpompaa ja halvempaa työvoimaa tarjolla - laatu sitten ei välttämättä ole sitä toivottua. Mutta ei nyt jäädä sorviin enempää kiinni.

Talous kokee muutoksia alati ja on vahvasti sidonnainen työhön. Arki heittää eteen mitä erinäisempiä haasteita ja yllättäviä rahareikiä on enemmän kuin reikiä reikäjuustossa. Tukia leikataan niiltä ketkä niitä saa ja pahimmassa tapauksessa joku tuki lakkautetaan jollain hämmentävällä perusteella kokonaan.

Terveyden suhteen ei voi mitään varmaa sanoa, jos aletaan ihan pieniin flunssiin ja muihin kiinnittää huomiota. Illalla voi olla terve ja aamulla sairas. Mutta isommassakin kuvassa terveys niin psyykkinen kuin fyysinenkin voi muuttua erinäisten tekijöiden seurauksena. Elämän kriisi/kriisit eskaloituu ja oma sietokyky ylittyy niin psyykkisesti kuin fyysisestikin ja seurauksen voi olla monitasoinen sairastuminen, jonka hoito pitkä prosessi ja kysyy nappulaa lompakosta. Sekä tietty vaikuttaa suurissakin määrin juuri työn tekemiseen ja onko siihen kykenevä.

Loppuviimein kun alkaa ajattelemaan oikein tarkkaan niin nuo arjen ja elämän muuttujat luovat pienen (miksi ei joskus isommankin) oravanpyörän. Jossa sitten ihminen pyörii kuukaudesta toiseen. Mainitsemani muuttuja tässä ovat ehkä jonkun mielestä negatiivisia, mutta kuten yleensä negatiiviset ja huonot asiat jää paremmin mieleen aiheuttaen isomman muistijäljen niin siksi kerron niistä. 

Ei kuitenkaan pidä sulkea pois positiivisia muuttujia joita ihmisillä myös on elämässä ja jotka tuovat valoa sekä iloa elämään. Toisaalta kun miettii niin osaisiko ihminen arvostaa niitä pienenpieniä positiivisia muuttujia ilman noita negatiivisia. Kun ei olisi tietoa tai kokemusta siitä mitä ja miten huonosti asiat voisivat olla. Mietinpä vain?

Muuttujia kuten sanottua on paljon ja ne tekevät elämästä elämisen arvoista niin hyvässä kuin pahassakin ja ilman niitä olisi vain sitä tasaista harmaata arkea (jota voisi kyllä joskus ihan kokeillakin). Mutta on myös asioita, jotka eivät muutu ja jotka ainakin itselleni ovat kultaakin kalliimpia. 

Tuollaisia asioita/ihmisiä ovat ystävät, siis sellaiset ystävät, jotka ovat kulkeneet elämän polulla mukana jo ihan pikkupojasta asti tai tulleet mukaan nuoruudessa. Sellaisia, jotka pitkänkin tauon jälkeen tuntuvat siltä kuin olisi viimeksi eilen nähty ja se jokin sanaton yhteys on ja pysyy vaikka aikaa kuluu ja ajan luistin urtaa meitä monellakin tapaa.

Voi puhua puutaheinää ja kertoa huonoja vitsejä tai sitten voi keskustella vakavammista asioista sekä elämän haasteista. Nuo ystävät ei tuomitse tai hylkää, vaan pysyvät tukena ja jaksavat, vaikka itse tietäisi ajoittain olevansa mailman raskain ihminen ja keskustelukumppani. 

Ystävien tapaaminen usein ei ole välttämätöntä, kun tietää ja tuntee, että ystävyys on aitoa ja voi luottaa siihen, että toinen on olemassa. Nuorempana sitä ei tiennyt tarkkaan mitä ystävyys merkitsee ja luuli, että ystävä katoaa tai häviää jos ei useana päivänä viikossa vietä aikaa yhdessä tai nää. Mutta nyt vanhempana ja "viisaampana" sitä tietää, että oikea ystävyys kestää ja kantaa vaikka tulisi erimielisyyksiä tai riitojakin jotka ajaisi vuosiksi erilleen. Eikä maantieteellinenkään etäisyys ole este, ainakaan nykymaailmassa, kun on viestit ja erinäiset videoyhteydenpitomahdollisuudet. 

Mutta mikään ei voita sitä kun ystävän tapaa kasvotusten in real life, kuten sanotaan. Siinä on jotain sellaista mikä allekirjoittaneelle on kultaakin kalliimpaa ja nuo hetket on niitä kun ainakin voi olla oma itsensä. 

Isosti kiitollinen omista parista ystävästä olen ja tahdon tuleville sukupolville opettaa myös sen miten tärkeitä ystävät on. Eikä niitä ystäviä tarvitse kymmeniä olla. pari todellista ystävää on riittävästi. Ei se määrä vaan laatu.

Ja loppuun vielä sen sanon, että oikeita ystäviä ei ihan joka oksalla istu ja pitkiä ystävyyssuhteita ei niin vain hektisessä yhteiskunnassa muodostu. Jos on edes yski oikea ystävä niin pidä siitä kiinni ja vaali ystävyyttä.

Kiitos