Mitä kuuluu - vai kuuluuko mitään

Moni ei kysy ollenkaan ja ne jotka kysyy ei välttämättä pysähdy kuuntelemaan saati reagoimaan kysymyksensä vastaukseen. Ja tuo kysymys on "Mitä kuuluu?". Se pieni mutta jollekin todella suuri kysymys, jonka odottaa kuulevansa että pääsee avaamaan sydäntään ja kertomaan mitä oikeasti kuuluu.

Tuo kysymys on nykykulttuurissa muodostunut lähinnä keskustelun avaukseksi, johon ei odoteta sen kummempaa vastausta. Kuten erinäisissä kokouksissa, työyhteisön palaverissa ja muissa, missä käydään kuulumiskierros ja 95% vastaa ihan ok. Ja tuo siksi että ei palaveripöytäkirjan lukijoita varmaan suuremmin kiinnosta.

Surullista miten tuo kysymys on menettänyt merkitystään tässä hektisessä yhteiskunnassa jossa moni ihminen painii psyykkisten ongelmien kanssa ja tuo kysymys saattaisi pelastaa monen päivän ja jopa enemmänkin.

Joskus sitten tuo kysymys esitetään tarkoittaen sitä ja Kysyjä oikeasti haluaa kuulla mitä sinulle kuuluu. Aivan mahtavaa, vihdoin joku jota kiinnostaa ja haluaa kuunnella. Vai onko sittenkään.

Saattaa nimittäin olla, että kysymyksen kuulija on siinä pisteessä oman tilanteensa kanssa, että ei osaa, pysty tai halua enää vastata. Vaikka viikkoja jopa kuukausia olisi odottanut kuulevansa kysymyksen ihmiseltä jota oikeasti kiinnostaa.

Se fiilis, kun et enää tunnista itseäsi olemisestasi tai tekemisistäsi. Muistat millainen joskus olet ollut, mutta et ole enää edes varjo siitä ja kun katsot peiliin sieltä katsoo vastaan "tuntemattomat" kasvot ja tyhjä katse. Miten tuossa antaa mitään vastausta siitä mitä itselle kuuluu, kun tuntuu, että on itselleen vieraampi, kun joku oikeasti tuntematon ihminen. 

Siinä sitten vaan hiljenee, murenee sisältä ja koittaa pitää sen ulkokuoren kasassa ja "naamarin" päässä, että pääsisi tilanteesta vain pois. Ja kun tilanteesta jotenkuten onnistuu uimaan pois niin vajoaa psyykkisesti entistä syvemmälle, kun alkaa miettiä mitä tai kuka on saati mitä kuuluu. Kun ei muista tosiaan kuka itse on.

Aiemminkin olen sanonut, kun kysytään mitä kuuluu, niin ollaan valmiita kuulemaan vastaus eikä vaan heitetään tuota kysymystä ns tapana ilmaan.  Ja muistetaan se, että koskaan ei voi liian usein kysyä mitä kuuluu, kunhan vain oikeasti tarkoittaa sitä.

Yksin ilman sosiaalista kanssakäymistä jäävä ihminen ongelmiensa ja haasteidensa kanssa kadottaa nopeasti itsensä ja tietoisuuden siitä mitä kuuluu. Eikä noin pitäisi päästä tapahtumaan kenellekään. 

Huomioidaan siis muut ja pidetään itse mielessä kuka on, vaikka joskus joissain tilanteissa joutuisikin olemaan hetkittäin muuta kuin itse on.

Mielipideasioita

Tässä maassa ja koko maailmassa on miljardeja ihmisiä, jotka kaikki ovat yksilöitä ja erilaisia, kun peilataan toisiin. Eikä kahta samanmoista pulliaista palloile tällä pallolla, vaikka moni siihen pyrkiikin tehden esim. kauneusoperaatioita. Ulkoisten seikkojen lisäksi ihmiset eroavat toisistaan mielipiteiden, vakaumusten sekä asenteen kautta. Noissa seikoissa tosin monien kanssa yhtäläisyyksiä, jotka mahdollistavat erinäisten ryhmien ja joukkojen muodostumisen.

Tuolla lahoamispisteessä olevalla aasinsillalla hypätään erilaisuuden maailmaan ja siihen miten nykymaailmassa painostetaan ja tuputetaan omaa agendaa ja "samanlaisuutta". Omassa nuoruudessa, kun ei ainakaan niin näkyvästi ollut tämän ajan malliin ryhmittymien agendan ajamista. Ehkä koulumaailmasta huonona esimerkkinä tuputtamisesta tulee mieleen tupakkajengit, jotka "värväsi" jäseniä: "tuu röökille niin hengataan ja oot kova jätkä, näin kuuluu tehdä". 

Ylipäätään 90-luvulla nuoruutta eläneenä muistan miten sai ja jopa kuului olla erilainen. Sai sanoa oman mielipiteensä asioista ja esim. vitsailla asioista ilman, että olisi pelko persiissä siitä että joku nyt pahoittaa mielensä ja nostaa äläkän. Ihmiset suurin piirtein seisoivat sanojensa takana ja tekivät sen mitä sanoivat, verrattuna nykypäivän sanahelinään ilman tekoja.

Tässä ajassa miettiessä noi "tupakkajengit" on tullut mukaan aikuisten maailmaan eri agendojen ja teemojen sekä uskomusten muodossa. Tai noh tuo on oma mielipiteeni, mutta kuitenkin. Kuten jo sanottua jokaisella ihmisellä on mielipiteitä asioista, mutta moni jättää äänensä käyttämättä ja vakasta kannen kiinni ollen hiljaa. Peläten sitä, että joku kuitenkin vaientaa heidät tai pahoittaa mielensä siitä mitä sanoo tai on mieltä.

Sitten nämä "tupakkajengit" huusaa ja häärää omia asioitaan julistaen oikeanlaista toimintamallia ihan yllin kyllin. On juhlia, kulkueita, teemaviikkoja jopa kuukausia, jolloin kaikki tulee olla kuten tietty taho haluaa. Muuna aikana sitten nämä tehot sitten älähtää nostaen metelin jos joku "uskaltaa" olla heitä vastaan tai sanoa oman mielipiteensä.

Pitkässä juoksussa turmiollista tuollainen toiminta ja "tupakkajengien" ajama agenda hukkuu/on hukkunut, eikä enää välitetä niin paljon siitä mitä asiaa on ajettu kunhan vaan päästään sanomaan asioista ja pahoittamaan mielensä korkeallakin taholla yhteiskunnassa. Eihän tuo nyt kai sentään ole alunalkaen ollut tarkoitus, tai mistä minä tiedän kunhan mietin.

On sitten olemassa ihmisiä ja muita ryhmittymiä, jotka uskaltavat tuoda oman äänensä kuuluviin sanoen mielipiteensä. Eikä alistu siihen mitä muut ihmiset tahoillaan haluavat. Toki lokaa tulee niskaan ja nyky termein maalitetaan sekä canceloidaan, vain mikä se termi ikinä onkaan. 

Jokaisen tulisi saada olla omaa mieltään asioista eikä elää siinä pelossa, että nyt jos sanon näin tai olen tätä mieltä niin joku suuttuu tai vetää herneen nenään. Mielipiteiden erilaisuus kun on suuri rikkaus ja kuten itse aina sanon "jokaisella oma mielipide ja parhaat keskustelut saa eri mielipiteiden välillä". Ollaan siis rohkeasti omaa mieltä, ei siis aina eri mieltä ja edustetaan sekä eletään sen mukaan mikä on oma uskomus/vakaumus.

Enkä nyt millään muotoa tarkoita tätä tekstiä jollekin tietylle ryhmittymälle, vaan ylipäätään kaikille mielipide asioille ja ryhmille. Noussut vaan viime aikoina tietty teema ja ryhmittymä mediasta pinnalle. Siitä aihe tekstiin. Kiitos ja anteeksi jos joku mielien pahoittaa.