Kun saapuu vaikea yö

Joka ilta, kun lamppu sammuu, ja saapuu oikea yö...niin ihana ja mahtava unilaulu. Joka seurannut omasta lapsuudesta mukana ja on omien lasten unilauluna iltaisin myös. Turvalliset, kauniit sanat ja rauhallinen melodia taustalla. Mitä muuta unilaululta voisi toivoa.

Ei oikeastaan mitään. MUTTA tuon laulun teema ja sanat on sellaiset, jotka eivät välttämättä kaikkien (aikuisten) yöhön resonoi samalla tavalla. Yö, kun on pitkä, yksinäinen ja pimeä jos se nukkumatti ei tulekaan käymään.

Voi asettua sänkyyn, kun on päivän touhuista ja tekemisestä rauhoittunut ja vetää peiton korviin valmiina unille. Sitten tapahtuu jotain, ei tiedä mitä ja uni ei tulekaan. Vaikka kuinka yrittää ja tietää että nukkuminen tärkeää ja unta tarvitsisi saada.

Pimeä laskeutuu ja kaikkialla on hiljaista, kuuluu vain kellon tikitys jos sekään. Ajatuksia alkaa tulvia päähän mitä moninaisempia. Osa hyviä, mutta pitkälti ei niin hyviä. On elämän haasteet, ongelmat, raha-asiat ja mitä ikinä kenelläkin on.

Tuossa kohtaa tietää, että yöstä tulee pidempi kuin se nukkuen olisi. Ahdistus alkaa nousta ja sängyssä pyöriminen lisääntyy. Ajatukset jatkaa sarjatulitusta ja välillä pitää nousta kävelemään tai muuta.

Toki voi kokeilla rauhoittavaa musiikkia, mutta ei sekään kaikilla toimi. Ja sitten on lääkkeet joita melkoisen helposti tarjotaan vaihtoehdoksi, mutta eivät pitkässä juoksussa tee hyvää. Luonnollinen väsymys olisi parempi.

Siinä sitten ihminen miettii elämäänsä, menneisyyttä ja tulevaa. Eikä ahdistuksen kasvaminen ole mitenkään outoa. Saattaa tuntea itsensä yksinäiseksi (kenelle nyt yöllä soittaa). Ja haluaisi vain nukahtaa, mutta ei se väkisin onnistu.

Aika matelee eteenpäin, mutta sekin liian hitaasti. Tuohon kaikkeen kun lisää vielä mahdolliset mielen haasteet/mielenterveysongelmat niin paketti on valmis. Yksin ilman apua/tukea ja kaikkein ikävimmät ajatukset saattavat täyttää mielen. Ja pelkotilat saattavat ottaa mukaansa pään sisäisten kelojen matkaan.

Pitää vaan jaksaa sinnitellä ja koittaa selvitä yöstä ja ajasta. Mahdollisesti uni jossain kohti tulee, mutta jos ei niin sitten kun aamu alkaa sarastaa tietää olevansa voiton puolella. Tietää, että kohta alkaa uusi päivä ja tuska helpottaa tai ainakin hukkuu tekemisen alle. Väsymys kuitenkin alkaa painaa jossain kohti ja tiedostaa mistä se johtuu.

Edellä mainitulla tavalla hyvin usean ihmisen yö/yöt menee. Ei ole mukavaa ja tarvitsisi tukea/apua, mutta kuten aiemminkin sanottua ei sitä niin vaan saa. Jokainen on oikeutettu yöuneen ja pidemmällä aikajänteellä ilman unta oleminen ei hyvää tee.

Nukkumatin vierailua odotellessa siis.

Toinen kuppi kahvia kiitos

Kahvi, kun tuntuu ihmiskuntaa tai ainakin Suomea vahvasti pyörittävän. Ja olevan monen huulilla ihan kirjaimellisesti päivittäin niin jatketaan aiheesta lisää. Kahvin vaikutukset ihmisiin ja niin psyykkisesti kuin fyysisesti ovat hyvin erilaiset ja kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen aihe kokonaisuudessaan.

Miksi joku/jotkut ihmiset voivat juoda kupillisen jos toisenkin kahvia ihan mihin vuorokauden aikaan hyvänsä ja mennä sen jälkeen suoraan nukkumaan. Tuo saattaa jonkun mielestä kuulostaa ja vaikuttaa hassulta ja hauskalta toimintamallilta. Mutta kun asiaa miettii tarkemmin niin se monella tavalla on jopa surullista.

Toiset ihmiset, kun eivät kahvia juo herätäkseen tai virkistyäkseen päivän askareisiin saati sitten pelkän tavan vuoksi. He juovat kahvia tunteakseen edes jotain. Kuten lämmön tunteen, lohtua sekä hetken rauhan mielen pyörityksestä sekä ylianalysoinnista, joka on pitkän aikaa miltä riivannut toisilla jopa lapsuus tai nuoruusvuosista asti.

Kun ihminen varttuu ja elää jatkuvassa stressissä (mikä nykypäivänä yleistä), ahdistuneena tai alati kuljet arkeasi kuin tulisilla hiilillä. Ihmisen hermosto oppii olemaan sekä toimimaan päivästä toiseen jatkuvassa hälytystilassa.

Tuollaista tilaa ihmisellä kutsutaan ylivireyden aiheuttamaksi uupumukseksi, kun keho sekä mieli on tottunut ja muokkautunut olemaan jatkuvassa hälytystilassa. Eikä tilaa saati uupumusta millään keinolla noin vain saa pois. Siksi toiset pystyvät juomaan kahvia ja samalta seisomalta menemään nukkumaan.

Tuota kyseiset ihmiset (joihin itsekin lukeudun) eivät tee, koska ovat outoja tai jotenkin muuten kummallisia. Vaan, koska he ovat väsyneitä tavalla johon kahvi ja tarkemmin sanottuna kofeiini ei voi vaikuttaa. Tuo tila ja väsymys, joka syntyy, kun sinnittelee pitääkseen ns. paketin kasassa (psyykkisesti ja fyysisesti) aivan liian pitkään. Tuolloin ja tuossa tilassa ihminen ei enää muista miltä se oikea lepo tuntuu. 

Edellä kuvatussa tilassa ihmisen kroppa tai mieli ei kahviin reagoi, kuten muilla "normaaleilla" (miten normaali nyt sitten määritelläänkään) ihmisillä. Kroppa ja mieli on ollut hyvän tovin jopa vuosikausia selviytymistilassa. Kahvi ei piristä, koska mieli on ylikuormittunut toimien jatkuvasti äärirajoilla. 

Sen sijaan, kun vihdoin pääset istumaan alas kahvikupin ääreen rauhoitut ja mieli kera kropan ottaa/saa sen pienen lepohetken. Ja seurauksena kahvin jälkeen olet valmis hetimiten nukahtamaan.

Nyt toinen kupillinen kahvia, kiitos.

Yökyöpeleille

Joskus nukahtaminen ja unen saaminen saattaa olla todella hankaa ja yö menee enemmän valvomiseksi, kuin nukkumiseksi (ainakin itselläni noin on). Syitä valvomiseen ja unen saamattomuuteen on monenlaisia. Varsinkin nykymaailmassa aistiärsykkeet sekä ruutuajan suuri määrä ovat isoja vaikuttavia tekijöitä siihen, että ihminen ei unta saa. Lasten kohdalla ruutuaika ja sen rajoittaminen enemmän keskustelun sekä toimien piirissä, mutta samoja rajoitustoimenpiteitä voisi noudattaa myös aikuisilla.

Tutkimuksia nukkumisen vähyydestä ja unettomuudesta on paljon tehty ja ihan mielenkiintoista dataa saatu. Mitä oman unettomuuden vuoksi asiaa olen tutkinut sekä asiasta lukenut.

Oletko koskaan miettinyt minkä vuoksi jotkut ihmiset valvovat myöhään tai vaihtoehtoisesti kukkuvat hereillä pitkään, vaikka ovat lopen uupuneita sanoittaen sitä itse ja ihan silminnähdenkin. Noissa kaikissa tilanteissa ei ole kyse siitä yleisestä ensimmäisestä vaihtoehdosta, eli pahasta tavasta tai tottumuksesta.

Kyse saattaa olla paljon syvempi, jota ei itse tunnista tai, joka ei kaikille ihmisille avaudu. Kyse nimittäin saattaa olla tunteiden tunteiden puutteesta ja tarkemmin sanottuna tunne-elämän puutostilasta. Ja tuollainen puutostila ei näy päällepäin muille ihmisille välttämättä millään tavalla, mutta puutostilan omaava ihminen saattaa sen tiedostaa. 

Tuollainen puutostila syntyy ja muodostuu, kun joku ihminen on pidemmän aikaa tai jopa kasvaa ilman tunne-elämän ns. hyviä asioita. Kuten rakkaus ja ilo. Ja tuolloin yöstä ihmiselle tulee oiva pakopaikka. Koska vain yöllä tuollaiset ihmiset tuntevat olevansa itsensä herroja, rauhallisia ja vapaita.

Edellä mainituista syistä nämä/nuo ihmiset saattavat yöaikaan skrollata tuntien ajan puhelinta, ylianalysoida asioita tai muuten vaan miettiä elämäänsä ja muita asioita tai sitten olla luovia tuottaen asioita kuten esimerkiksi tekstiä. Tuo siksi, että hiljaisuus noista ihmisistä tuntuu miljoonasti paremmalta kuin uni ja mielellä on vihdoin tilaa hengittää. Vaikka hengittävässä mielessä ajatukset saattavat aiheuttaa tuskaa, ollen vaikeita ja satuttaa.

Joten jos/kun seuraavan kerran huomaat ihmisen joka on hereillä vielä esim. klo 04 aikaan tehden asioita, joita "normaalisti" päiväsaikaan tehdään niin hän ei välttämättä pakoile/välttele unta ja nukkumista. Vaan hän välttelee sitä loputonta sisäistä tyhjyyttä, jota psyykkisesti tuntee suurimman osan ajasta.

Itse todellakin lukeudun tuohon ihmisryhmään ja tunnistan itseni tuosta hyvin.