Kun aika on

Aika tuo aina niin mielenkiintoinen asia, joka oikealla hetkellä kuluu liian nopeaan ja väärällä hetkellä ei meinaa kulua ollenkaan.

Moni ihminen sanoo/puhuu, että ei ole aikaa tehdä jotain tai tehdään sitten kun on aikaa. Varsinkin pienten lasten kanssa kuulee usein "ei nyt ole aikaa" lausahduksen. Vaikka toisaalta kokoajanhan on ns aikaa, koska aikahan kuluu kokoajan. Tekee jotain tai ei.

Mutta ei nyt aleta hiuksia halkoa. Usein tuntuu, että aika sotii ja taistelee meitä ihmisiä vastaan. Kuten Joskus joku vanhempi herra sanoi "Eilinen on muistoja, huominen on haaveita, tämä hetki tässä ja nyt on todellista".

Juuri nuo kaksi tekijää saattavat olla syy siihen että ei mukamas ole aikaa. Tottakai pitää hoitaa arjen velvoitteet ja ns pakolliset asiat. Mutta jokaisessa päivässä kyllä jää sitä ns luppoaikaakin. Vaikka kuinka hektistä elämää eläisi.

Täytyisi vaan ihmisen osata pysähtyä kun siihen tulee mahdollisuus ja nauttia siitä kun aikaa on, edes se hetki. Etenkin lasten kanssa eläessä ja miksei ilmankin niin jokainen hetki on tärkeä ja pieni hetkikin voi olla suuri seikkailu.

Ei ole väärin muistella menneitä tai haaveilla tulevasta, Kunhan muistaa tämän hetken. Ottaa siitä kaiken irti mitä on kullakin hetkellä elämässä. Aikaa tulee ja menee kyllä, mutta me ihmiset ei olla ikuisia täällä kukaan.

Varsinkin nyt kun on kesä "lyhyt ja vähäluminen" niin nautitaan siitä, ollaan rakkaiden ihmisten kanssa, kerrotaan läheisille mitä he merkitsevät ja Eletään.

Aika aikaansa kutakin sanos pässi kun päätä vietiin.

Luurin vanki

Aamun matka ruuhkametrossa ja ratikassa on varsin silmiä avaava kokemus. Ihan jo pelkästään siitä syystä, että aamuherätykset ei kaikkien juttu ole ja "herääminen" tapahtuu vasta hyvän tovin jälkeen siitä kun on noussut ylös. Mutta tarkoitin kanssamatkustajien vähäistä vuorovaikutusta ja etenkin sitä kuinka ollaan kiinni puhelimessa.

Huvikseni laskeskelin että yli joka toisella ihmisellä oli nenä kiinni puhelimessa ja niska kyyryssä siinä metrovaunussa jossa itse olin. Ymmärtäähän tuon jos oikeasti on jotain tärkeitä esim. työasioita hoidettavana. Mutta muuten mietin mitä ihmiset teki ennen älypuhelinten tuloa.

Kun ihan kaikkialla moni on kasvanut kiinni puhelimeen tai oikeastaan puhelin ihmisen käteen. Ihan kadulla kävellessäkin katsotaan puhelinta eikä huomioida muuta kevyttä liikennettä saati autoja. 

Jotkut ihmiset tosin ovat niitä säännön vahvistavia poikkeuksia, jotka esim. matkalla kirjaa lukevat tai ottavat kontaktia muihin. Vaikka moni kieroon katsoo jos tuntematon alkaa puhumaan.

Voisi vaikka kehittää jonkun kännykkälukon tai vastaavan, jonka avulla ihminen eläisi tässä maailmassa eikä some/mobiilimaailmassa. Tai jos pääsisi niin käymään, että kaikki mobiiliverkot kaatuisi...Aaaapuva, mitä sitten tehtäisiin!

Ennen otettiin sanonnan mukaan pää pois pensaasta, mutta nykyään voisi nostaa pään pois luurista. Elää ja nauttia tästä mitä ympärillä on ja tapahtuu. Some ja muut kyllä odottaa, mutta tämä hetki elämässä on nyt ja siihen tulee osata tarttua ja nauttia siitä. Ei tämä taivallus pallolla ikuisesti kestä tai ole itsestäänselvyys.

Jätetään puhelin siis taskuun ja annetaan aika "oikeille" asioille. Eikä esim. kasvatetaan lapsia puhelimen kautta tai takaa.

Toinen kuppi kahvia kiitos

Kahvi, kun tuntuu ihmiskuntaa tai ainakin Suomea vahvasti pyörittävän. Ja olevan monen huulilla ihan kirjaimellisesti päivittäin niin jatketaan aiheesta lisää. Kahvin vaikutukset ihmisiin ja niin psyykkisesti kuin fyysisesti ovat hyvin erilaiset ja kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen aihe kokonaisuudessaan.

Miksi joku/jotkut ihmiset voivat juoda kupillisen jos toisenkin kahvia ihan mihin vuorokauden aikaan hyvänsä ja mennä sen jälkeen suoraan nukkumaan. Tuo saattaa jonkun mielestä kuulostaa ja vaikuttaa hassulta ja hauskalta toimintamallilta. Mutta kun asiaa miettii tarkemmin niin se monella tavalla on jopa surullista.

Toiset ihmiset, kun eivät kahvia juo herätäkseen tai virkistyäkseen päivän askareisiin saati sitten pelkän tavan vuoksi. He juovat kahvia tunteakseen edes jotain. Kuten lämmön tunteen, lohtua sekä hetken rauhan mielen pyörityksestä sekä ylianalysoinnista, joka on pitkän aikaa miltä riivannut toisilla jopa lapsuus tai nuoruusvuosista asti.

Kun ihminen varttuu ja elää jatkuvassa stressissä (mikä nykypäivänä yleistä), ahdistuneena tai alati kuljet arkeasi kuin tulisilla hiilillä. Ihmisen hermosto oppii olemaan sekä toimimaan päivästä toiseen jatkuvassa hälytystilassa.

Tuollaista tilaa ihmisellä kutsutaan ylivireyden aiheuttamaksi uupumukseksi, kun keho sekä mieli on tottunut ja muokkautunut olemaan jatkuvassa hälytystilassa. Eikä tilaa saati uupumusta millään keinolla noin vain saa pois. Siksi toiset pystyvät juomaan kahvia ja samalta seisomalta menemään nukkumaan.

Tuota kyseiset ihmiset (joihin itsekin lukeudun) eivät tee, koska ovat outoja tai jotenkin muuten kummallisia. Vaan, koska he ovat väsyneitä tavalla johon kahvi ja tarkemmin sanottuna kofeiini ei voi vaikuttaa. Tuo tila ja väsymys, joka syntyy, kun sinnittelee pitääkseen ns. paketin kasassa (psyykkisesti ja fyysisesti) aivan liian pitkään. Tuolloin ja tuossa tilassa ihminen ei enää muista miltä se oikea lepo tuntuu. 

Edellä kuvatussa tilassa ihmisen kroppa tai mieli ei kahviin reagoi, kuten muilla "normaaleilla" (miten normaali nyt sitten määritelläänkään) ihmisillä. Kroppa ja mieli on ollut hyvän tovin jopa vuosikausia selviytymistilassa. Kahvi ei piristä, koska mieli on ylikuormittunut toimien jatkuvasti äärirajoilla. 

Sen sijaan, kun vihdoin pääset istumaan alas kahvikupin ääreen rauhoitut ja mieli kera kropan ottaa/saa sen pienen lepohetken. Ja seurauksena kahvin jälkeen olet valmis hetimiten nukahtamaan.

Nyt toinen kupillinen kahvia, kiitos.

Kuppi kahvia kiitos

Kahvi tuo jumalten nektari tai musta kulta kuten toiset sitä kutsuu. Itselleni iso osa nuoruutta sekä aikuisuutta on kahvi ollut ja jo lapsen opin sitä juomaan. Muistan kuin eilisen päivän kuinka pappa ja mummo isän kanssa kahvia joivat ja sain kahvia ensimmäisen kerran maistaa. Pappa kaatoi kahvin tassille, laittoi sokeripalan huulien väliin ja ryysti kahvia tassilta. Tuossa oli jotain taianomaista pienen ihmisen silmissä.

Tottakai kokeilin heti perässä tassilta juoda mustaa kahvia, mutta ei onnistunut. Ensinnäkin kahvi valui minne sattui ja oli jumalattoman kuumaa eikä niin hyvän makuista. Tyydyin siis maistelemaan kahvia maidon kera kupista. Tuosta hetkestä eteenpäin opin ja opettelin kahvin juontia ja nyttemmin kahvia menee (jos sitä vain tarjolla on) vaikka kuinka monta kuppia päivässä. Ja yövuoroissa saattoi pannullinen jos toinenkin mennä. 

Ei sillä että kahvi hyvää tekisi suurina määrinä nautittuna, mutta itseeni useaan vuoteen kahvi ei sinällään ole vaikuttanut piristävästi ja sitä voi nauttia mihin aikaan vuorokaudesta vain. Ja on toki olemassa kofeiiniton vaihtoehto nykymaalimassa, kun pitää valinnanvaraa olla, mutta ei se vaan samalta maistu(lienee tuo makujuttu pään sisäinen asia).

Mitä sitten valinnanvaraan tuleen niin huh, kun vähänkin isompaan kauppaan menee niin kahvia on hyllyssä jos jonkinlaista. On purkkia, pussia, purnukkaa ja papuina sekä erilaisina jauhatuksina ja pikakahveina. Sitten on vielä sen sataa sorttia makuja ja paahtoasteita sekä niiden kombinaatioita. Ei ihan yksinkertainen asia ole keski-ikäiselle yksinkertaiselle miehelle kahvin ostaminen enää. 

Ja sitten toki on hintapolitiikka, joka kahvissa nykypäivänä on jokseenkin päätähuimaava. Sillä hinnalla millä muutama vuosi sitten sai ihan ok kahvin niin ei ole edes enää varaa katsoa kyseistä kahvia nykypäivänä. Tuntuu että bitkoinit ja muut kryptovaluutat sivuutetaan kohta ja kahvista tulee se ihmiskunnan vaikutusvaltaisin valuutta. Onneksi töissä voi kahvia juoda ns. firman piikkiin niin paljon kun napa vetää ja siihen vielä kupillinen päälle. 

Kaikenkaikkiaan kahvin rooli ihmisten elämissä on isohko. Kun kahvikupin äärellä on hyvä parantaa maailmaa keskusteluin ja jokaisessa palaverissa sekä tapaamisessa on kahvia aina tarjolla. Unohtamatta ystävän kanssa vietettyjä hetkiä joko huoltoasemilla kahvikupin äärellä tai sitten ihan kotosalla vaan kahvia ryystäen. 

Itse pidän kahvista ihan kahvin makuisena, mustana, ilman sokeria tai muita härpäkkeitä (jos kiire on niin tilkan maitoa voi laittaa). Mutta nauttikoon jokainen kahvinsa niin kuin tahtoo, ei ole väärää tapaa sitä juoda. 

Nyt kupillinen kahvia nenän eteen.

Otoksia ympäriltä

Kuten aiemmin kirjoitin aiheesta Kiire, niin monella se tuppaa olemaan vallitseva mielentila ja toimintamalli.

Ei kuitenkaan saisi unohtaa pysähtyä arjessa. Ihan vaikka vaan seistä aloillaan ja katsella ympärilleen. Oli sitten missä hyvänsä päin Suomea.

Itse noita seisahduksia arjessa ja ulkoillessa harrastan usein. Ihan omasta aloitteesta tai lasten kanssa touhutessa. Jokainen pysähdys, kuvakulma, varjo ja heijastus luonnossa ympärillä on erilainen.

Noita arjen seisahdushetkiä koitan mahdollisuuksien mukaan tallentaa puhelimella jakaakseni niitä esim. täällä ja palatakseni uudelleen hetkeen ja tunnelmaan jossa kuvan otin. 

Nauttikaamme siis arjen ja miksei toki juhlankin jokaisesta hetkestä sekä asioista ympärillä. Unohtamatta tietenkään aiemmin kirjoittamieni neljän vuodenajan vaikutusta ympäröivään maailmaan.

Kevättä ja kesää kohti siis kovaa kyytiä :)