Kun aika on

Aika tuo aina niin mielenkiintoinen asia, joka oikealla hetkellä kuluu liian nopeaan ja väärällä hetkellä ei meinaa kulua ollenkaan.

Moni ihminen sanoo/puhuu, että ei ole aikaa tehdä jotain tai tehdään sitten kun on aikaa. Varsinkin pienten lasten kanssa kuulee usein "ei nyt ole aikaa" lausahduksen. Vaikka toisaalta kokoajanhan on ns aikaa, koska aikahan kuluu kokoajan. Tekee jotain tai ei.

Mutta ei nyt aleta hiuksia halkoa. Usein tuntuu, että aika sotii ja taistelee meitä ihmisiä vastaan. Kuten Joskus joku vanhempi herra sanoi "Eilinen on muistoja, huominen on haaveita, tämä hetki tässä ja nyt on todellista".

Juuri nuo kaksi tekijää saattavat olla syy siihen että ei mukamas ole aikaa. Tottakai pitää hoitaa arjen velvoitteet ja ns pakolliset asiat. Mutta jokaisessa päivässä kyllä jää sitä ns luppoaikaakin. Vaikka kuinka hektistä elämää eläisi.

Täytyisi vaan ihmisen osata pysähtyä kun siihen tulee mahdollisuus ja nauttia siitä kun aikaa on, edes se hetki. Etenkin lasten kanssa eläessä ja miksei ilmankin niin jokainen hetki on tärkeä ja pieni hetkikin voi olla suuri seikkailu.

Ei ole väärin muistella menneitä tai haaveilla tulevasta, Kunhan muistaa tämän hetken. Ottaa siitä kaiken irti mitä on kullakin hetkellä elämässä. Aikaa tulee ja menee kyllä, mutta me ihmiset ei olla ikuisia täällä kukaan.

Varsinkin nyt kun on kesä "lyhyt ja vähäluminen" niin nautitaan siitä, ollaan rakkaiden ihmisten kanssa, kerrotaan läheisille mitä he merkitsevät ja Eletään.

Aika aikaansa kutakin sanos pässi kun päätä vietiin.