Koulukiusaamisesta osa 2

Jatketaanpa vielä jokusen virkkeen verran koulukiusaamisesta, kun siitä kirjoittamisessa vauhtiin pääsi.

Kiusaaminen kohdistuu aina siihen, joka on heikko tai heikompi tai erilainen kuin kiusaaja/kiusaajat. Otetaan tuollainen nuori/aikuinen silmätikuksi, jonka jokaista tekemistä, liikettä, vaatetta ja tapaa tarkkaillaan ja isketään ilkeällä kuitilla, kun niin sanotusti "tulee syöttö lapaan". Nuo jotka kiusaavat hyvin harvoin toimivat yksin (lieneekö uskalluksen puute vai mikä) ja muodostavat siis kiusaajaporukoita, jotka dominoivat "valtakuntaansa". Siinä on vaikea yksin laittaa vastaa jos viisi kiusaajaa käy kimppuun ja alkaa muiluttaa.

Kiusaamisen lopettamiseksi edellisessä tekstissä mainitsemani kiusaamiskyselyn lisäksi on aina "varma ja kaiken ratkaiseva keskustelu" ja KiVa- koulu hanke, jossa koululla työryhmä käsittelemässä kiusaustapauksia jos tietty raja ylittyy kiusaamisessa (tuon rajan pitäisi olla paljon matalampi). Kuulemieni kokemusten perusteella tuo hanke ja sen olemassaolo on vain hetkittäinen ensiapu kiusaamistilanteisiin. Viimeiseksi sitten jää opiskelijan siirto toiseen kouluun. Ja tuo opiskelija lähes 100% varmuudella on kiusattu, vaikka olisi ehkä kuitenkin parempi purkaa kiusaaja porukkaa, eikä poistaa kiusattua, koska porukka löytää kyllä uuden uhrin hyvin nopeasti.

Kaiken kaikkiaan vuosin mittaan havaintoja tehdessä on koululaitos kiusaamisen edessä edelleen voimaton, eikä kiusaamista saa karsittua pois. Toki tuohon isona tekijänä on nykypäivänä kiusaamisen muodonmuutos ja "kiusaamisalustan" laajeneminen internettiin. Kouluilla tosiaan on hienoja ohjelmia ja suunnitelmia kiusaamisen karsimiseen ja siihen vaikuttamiseen, mutta toteutus ontuu monella tapaa. 

Iso ja ehkä jopa isoin vastuu on kiusatun vanhemmilla/tukiverkolla kiusatun itsensä lisäksi. Jos haluaa vaikuttaa kiusaamiseen ja sen mahdolliseen loppumiseen. Pitäisi uskaltaa puhua kiusaamisesta, lapset vanhemmilleen ja aikuisiässä läheisilleen ja esim. työpaikalla työkavereilleen. Olla vaan ottamatta vastaan sitä paskaa mikä kiusaajilta tulee ja puolustaa itseään. Vaikka tuo varmasti on vaikeaa jos on jo ajettu ahdinkoon ja miettii mielessään esim. päiviensä päättämistä. 

Eikä esimerkiksi nuoren koululaisen vanhempien asiaan puuttumisessa riitä se, että kerran ilmoitetaan asiasta opettajalle/rehtorille ja annetaan sitten olla ajatusmallilla "kyllä ne hoitaa asian koulussa". Pitää olla tukena ja turvana lapselle/nuorelle, osoittaa teoilla pelkkien sanojen lisäksi se että tekee kaikkensa kiusaamisen loppumiseksi.

Itse en nuorena uskaltanut kertoa vanhemmilleni kuinka pahaa kiusaaminen oli ja esim. selitin mustelmat kehossa pulkkamäellä tai vastaavalla lasten leikkitekemisellä. Tuosta nyt saa aikuisiällä kantaa taakkaa vieläkin ja parsia arpia jotka kiusaaminen jättänyt. 

Puhua pitää ja myös toimia. Kuten julkisuuteenkin nousi jokin aika sitten se, että kiusatun tulisi puolustaa itseään vahvasti "lyö kovempaa takaisin niin kiusaaminen loppuu" mentaliteetilla varmasti toimii paremmin kuin kauniit sanat ja asioiden vähättely. Oikeastihan kiusaamisessa vaan on kyse hyvin usein siitä että kiusaajalla itsellään on paha olla. On ongelmia kotona, koulunkäyntivaikeaa, koulumenestys heikkoa tai huono itsetunto. Kyllä se tyhmyys joukossa tiivistyy ja siitä saa sitten muut kärsiä.

Piti vain muutama sana kirjoittaa kiusaamisesta, mutta tulikin hiukan enemmän. Iso ja tärkeä aihe, joka koskettaa hyvin montaa ihmistä kautta maan. Turvataan lasten koulunkäynti ja ollaan työpaikoilla niin aikuisia, että jätetään kiusaaminen pois. 

Eikös juu!

Koulukiusaamista

Nykymaailman aikaan kuten jo vuosikymmeniä aiemmin on lapsia kiusattu koulussa. Vuosien kuluessa kiusaaminen ilmiönä on enemmän ja enemmän noussut pinnalle ja ylittänyt uutiskynnyksiäkin eikä vaan ole koulujen/oppilaitosten sisäisissä puheissa. Tuosta esiin nousemisesta johtuen en tiedä onko kiusaamista nykypäivänä enemmän kuin ennen, vai onko vain pahempaa/vakavampaa ja siksi otsikoita saa.

Tuo näkyvillä oleminen ja ihmisten huulilla oleminen on vain ja ainoastaan hyvä asia. Ennenmuinoin, kun itse olin nuori kiusaamisesta vaiettiin ja koitettiin pienessä piirissä koulun toimesta hoitaa asiat ja sopia kiusaamistilanteet. Tuo kuitenkaan ei ihan ottanut tuulta alleen ja toiminut kuten suunniteltua ja tuosta jos mistä itselläni paljon kokemusta kiusatun roolissa. 

Kiusaamista siis on paljon ja aivan varmasti jokaisessa oppilaitoksessa. Ihan ensimmäisestä luokasta (mahdollisesti jo päiväkodista) alkaen aina yläkouluun ja ammatillisiin opintoihin asti. Kiusaamisen ilmeneminen ja sen muodot tosin ovat erilaisia. Johtuenko sitten ikätasosta vai mistä. Nykypäivän ehkä yleisin kiusaamisen muoto on henkinen kiusaaminen, joka ulkopuolisen silmään näkymätöntä, mutta saattaa kiusattuun jättää isommat arvet (näkymättömät) kuin fyysinen kiusaaminen.

Alaluokilla (1-3)kiusaaminen omassa lapsuudessa oli nimittelyä, lällättelyä, ilkkumista ja pienimuotoisesti fyysistä kuten tönimistä ja lyömistä. Tuolloin ei ollut sosiaalista mediaa saati internettiä niin vahvasti ja kaikkien saatavilla, kuten nykypäivänä. Juuri tuo sosiaalinen media sekä internettiin pääsemisen helppous ovatkin isoimmat tekijät, jotka nykypäivän kiusaamisen mahdollistavat.

Sosiaalisessa mediassa haukutaan, pilkataan ja luodaan kiusatuista meemejä ja nuo näkee sitten muutkin kuin kiusaajaporukka ja kerrotut asiat leviävät kulovalkean tavoin paikasta toiseen. Ulkopuolisen silmiin/korviin tuo nykykiusaaminen tosiaan ei välttämättä osu tai siihen ei niin kiinnitä huomiota. Ainoastaan kiusaamisen kohteena oleva tietää mitä kokee ja kuinka pahalta tuntuu.

Sitten ylemmillä luokilla (4-9) kiusaaminen itseäni kohtaan muuttui enemmän fyysiseksi eikä rajoittunut vain kouluaikana tapahtuvaan kiusaamiseen. Kiusaaminen ulottui ensin koulumatkoille ja myöhemmin myös vapaa-ajalle. Tuolloin tuli turpaan vähintään sen 5 kertaa viikossa. Eikä tuo loppunut vaikka oli kiusaamiskyselyitä ja vastaavia. 

Lähinnä tuollaiset kyselyt vaan lisäsivät kiusaamista, kun ennen kyselyitä kiusaajat uhkailivat jos laittaa heidän nimen paperiin ja kyselyn jälkeen kiusaajat muiluttivat, kun olettivat että oli heidän nimi paperissa. Opettajat puhuttelun pitivät kiusaajille (ihan kun tuosta olisi apua) ja se oli siinä. Sama ralli jatkui "normaalisti". 

Nykyään yläluokkien kiusaamismuodot pääsääntöisesti fyysisen väkivallan ulkopuolella, poikkeuksia lukuun ottamatta, eli painotus tuollakin henkisessä väkivallassa. Nuoret ja nuoret aikuiset osaavat olla julmia(kuten lapsetkin) toisilleen harjoittaessaan kiusaamista. Kiusaaminen saattaa johtaa kiusatun mielen romuttumiseen, arjesta selviämisen vaikeutumiseen, itsensä vahingoittamiseen (viiltely) ja pahimmassa tapauksessa oman hengen riistämiseen, muutama esimerkki vain.

Aikuisikä sitten on taasen oma lukunsa mitä kiusaamiseen tulee, koska myös tuolloin kiusaamista esiintyy, eihän se vaan voi hävitä...vai voisiko? Kiusaaminen tapahtuu työpaikoilla, jotka (omasta kokemuksesta) pahimmillaan ovat kuin koulun piha, jossa on ne kovaääniset esillä olevat kiusaajat, jotka lyttäävät muut sekä muiden ideat, ehdotukset ja toimintamallit. Ja mikä surkuhupaisinta, monesti "välituntivalvoja" eli pomo on autuaan "tietämätön" kaikesta ja keskittyy vaan omiin asioihinsa. 

Olkoon tämä vaikka alustus ja seuraavassa tekstissä hieman lisää analysointia.