Mies flunssassa vai MiesFlunssassa ?

 

Syksy kovaa kyytiä painaa päälle ja oikeastaan on jo hyvää vauhtia käynnissä. Tuon vuodenajan mukana tulee tottakai ah niin ihanat lieveilmiöt kuten kausiflunssat. Jotka melkoisen räjähdyksen lailla leviiä varsinkin lapsiperheissä päiväkotien ja koulujen kautta ja miksei Muutenkin. 

Eikä tuo mikään ihme sinällään ole. Mutta mitä flunssaan tulee niin lapsesta asti itse olen kuullut puhuttavan “miesflunssasta”, jota en ihan nuorempana ymmärtänyt. Kun tuntuu siltä että pieni flunssa vetää miehen kanveesiin ja sängyn pohjalle kun vastaavassa tilanteessa naiset toipuvat nopeasti ja esim flunssat saattaa lievempi olla.

Enemmän kun usein sanotaan kuitenkin että ei pieni flunssa voi miestä kaataa. Mutta voiko ja on siihen joku syy. Pieni ihminen päänsä puhki saa miettiä miksi noin on vai onko tosiaan niin että flunssarooli meillä miehillä vaan teatraalisempi.

Kun toisinaan mies pystyy fyysisestä vammasta kuten käden tai jalan murtuma huolimatta tekemään asioita ja toimimaan. Mutta sitten kurkkukipu ja köhä vie meidät sairasvuoteen armoille. Jotenkin hämmentävää. Ja monen mielestä varmasti kuulostaa vitsiltä tuo reagoiminen. Mutta tuohon on olemassa syy ja selitys. Miehen kehossa kun on kaksi eri systeemiä, jotka toimivat.

Nimittäin fyysisen suuremman vamman sattuessa miehen kehossa erittyy runsaasti adrenaliinia sekä endorfiinia. Jotka toimivat luonnollisina kivun poistajina eli kipulääkkeinä. Josta seurauksena murtuneella jalalla voi kävellä vaikka pitkänkin matkan ennenkuin kipu ja sattumus pysäyttää.

Tuo tila on niinsanottu selvitymistila, joka hyvin pitkälti on Testosteronin ylläpitämä sekä aikaansaama. Ja miehillä pääsääntöisesti korkeampi testosteroniarvo jopa 20% on kuin naisilla.

Mutta äläpä hätäile…tuo sama fyysisissä vammoissa auttava testosteroni, kun voi heikentää ja heikentääkin immuunijärjestelmää. Jolloin keho alttiimpi viruksille ja ne pidempään kestää rajumpina. Naisilla monesti samaiset virukset lieviä ja nopeasti ohimeneviä, johtuen matalasta testosteronitasosta sekä estrogeenista. Nuo kaksi edellämainittua tekijää, kun auttavat ja helpottavat kehon puolustautumista viruksia vastaan. Tottakai poikkeuksia on.

Kun joku meistä miehistä nujertuu flunssan kourissa sängyn pohjalle, kyseessä ei ole esitystä tai show (välttämättä). Miesten keho ja puolustusjärjestelmä vaan on hiukan erilainen ja erikoinenkin. Fyysinen vamma ei välttämättä pysäytä mutta pieni virus vie päiväkausiksi petiin.

Jännä juttu, mutta tutkittavaa totta. Potekaamme siis “miesflunssiamme” huoleti.

Lapsuus lapsuutena

 

Jokainen ihminen elää itse oman elämänsä ja tekee itse omat valintansa mitä elämältään haluaa. Tuohan olisi aivan ihanne tila noin toteutuessaan. Mutta tuskin kukaan haluaa vapaaehtoisesti esim mielenterveysongelman tai jäädä yksin ja syrjäytyä muista.

Lapsena ihminen ei hirveämmin itse tee päätöksiä elämästään vaan pitkälti vanhemmat vastaavat päätöksenteosta. Mikä hyvä asia on. Toisinaan päätökset menevät kuitenkin vikaan eikä lapsen mielipidettä kuunnella tai ajatella välttämättä lapsen parasta. 

Eikä tuossa mitään väärää ole, jokainen kun kasvattaa lapsensa omalla tavallaan ja tapoja yhtä monta kuin ihmisiä. Joskus vaan tuntuu siltä että vanhemmat elää omaa ns ohi mennyttä lapsuuttaan omien lapsien kautta. 

Muistellaan vanhempana mitä itse lapsena halusi ja sen pohjalta toimitaan oman lapsen kanssa. Haalitaan harrastuksia ja oheistoimintaa lapsen arkeen niin paljon että saattaa lapsuus mennä ohi. Joka päivä koulun jälkeen joku suorite tai laji jota pitää suorittaa. 

Tuossa kuten sanottua ajaa nopeasti lapsuus ohi ja upotaan “kiireen” verkkoon jo varhaisessa iässä. Eikä tuota toivo/haluaa lapselle, koska aikuisiällä ehtii suorituskeskeisessä “kiire"yhteiskunnassa elää sekä toimia. 

Itse vanhempana varmasti olen sortunut liialliseen aikataulutukseen ja suorittamiseen ei käy kieltäminen. Mutta välillä hyvä pysähtyä itsekin miten toimii ja mitä lapselta/lapselleen haluaa. Lapsuus kun on vain kerran elämässä eikä sitä saa takaisin, edes elämällä sitä omien lasten kautta.

Annetaan lasten olla lapsia ja tehdä lasten juttuja. Tottakai iän karttuessa vastuuta tulee ottaa/Antaa lapselle. Kohtuuden rajoissa kuitenkin. 

Harjoittelemalla oppii ja kukaan ei osaa toimia oikein tai oikealla tavalla heti ensimmäisellä kerralla. Ja ilman epäonnistumisen tunnetta ei opi arvostamaan onnistumista. 

Ja onhan meissä aikuisissakin se sisäinen lapsi jossain sisällä piilossa. Toisilla syvemmällä kuin toisilla. Sille kun välillä Antaa tilaa joko omien lasten kanssa touhuten tai ilman niin oppii uusia juttuja ja oppii ehkä miltä nykymaailma vipstaakeineen näyttää lapsen näkökulmasta.