Pyhäinpäivä vai Halloween

Aiemminkin erinäisiä teemapäiviä ja muita käynyt läpi ja miettinyy niiden olemassaoloa. Nyt, kun lokakuu kohti loppuaan käy niin taasen edessä yksi tuollainen. Tai oikeastaan kaksi, miten sen nyt haluaa mieltää.

Nimittäin Halloween ja Pyhäinpäivä. Luonteeltaa kaksi niin erilaista samaan ajankohtaan ajoittuvaa ns juhlapäivää. Toisen merkitys itselle ainakin vähäinen, mutta jokainen saapi tykätä mistä tahtoo.

Muistan kun pikkupojasta alkaen aina pyhäinpäivänä suvun voimin (ketkä nyt paikalle pääsi) kokoonnuttiin mummolaan syömään ja viettämään aikaa yhdessä. Vähän niinkuin treeni jouluaterialle, mietin joskus. Samana iltana käytiin haudoilla viemässä kynttilöitä ja oli jokseenkin harras tunnelma.

Noita aikoja ja perinteitä kaipaa nykyisin paljonkin, kun sukulaisten määrä harventuu ajan saatossa ja tavat muuttuu myös. Vaikka toisaalta sanonta sanoo " väki vähenee pidot paranee" tiedä häntä sitten. Kokonaisuutena kristillinen juhlapäivä tuo Pyhäinpäivä. Eikä suuremmin omassa lapsuudessa ollut tietoa tai meteliä halloweenista. Ehkä Tenavat sarjassa oli pyhäinpäivä ja suuri lentävä kurpitsa tai jotain.

Nyky ihmisten keskuudessa lienee asia toisinpäin. Ainakin kun katsoo kauppoja, mainoslehtiä, ja muuta niin ei voi välttyä Halloweenilta. Kurpitsa sielä kummitus täällä ja kaikkea tilpehööriä ja härpäkettä on rantautunut teeman mukaisesti myös suomeen.

Joka vuosi kertakäyttöisen luonteen vuoksi hilavitkuttimet ja koristukse uusiksi pitää ostaa, muuttaa itsensä sellaisen näköiseksi että ei itsekään enää itseään tunnista ja naapuri luulee sinun nousseen haudasta. Toki nuo puvut hienoja on, en sitä sano. Mutta meillä on vappu jolloin puvut ja asut ainakin ennenmuinoin oli se juttu.

Ihan kuten joulun ja monen muun juhlimispäivän jälkeen pää on kipeä, roskakatokset pursuaa kalliilla rahalla ostettuja koristuksia ja somet pullollaan sitä miten upeaa ja hienoa on. Sopii joillekin varmasti. Mutta ei ihan kokonaan omaan ymmärrykseen tuo mahdu, lieneekö se keneltäkään pois.

Enkä mikääm harras kristitty ole tai muuta, mutta kuten sanottua vanhoja aikoja ja perinteitä kaipaa. Rauhallista yhdessäoloa, hyvää ruokaa, hersyvää naurua ja sitä kun saa läheisten kanssa olla. Käydä haidoilla viemässä kynttilöitä, katselemassa kuinka kauniit sadat ja taas sadat kyntilät haudoilla on ja vaikka muistella heitä, jotka ei enää täällä ole.

Kaupallinen turhakehämpötys hetkeksi sivuun ja rauha sekä yhdessä olo tilalle. Voisi tehdä monellekin hyvää tässä nykymaalimassa.

Pyhäinpäivää kohti siis, kurpitsoilla tai ilman

Syntymän muistopäivä

 

Tunti tunnilta, päivä päivältä ja niin edelleen ihminen vanhenee, kun aika kulkee. Sitten kerran vuodessa halusi sitä tai ei niin on syntymäpäivä. Jolla hyvin erilainen merkitys on eri ihmisten keskuudessa.

Lapsena se oli ihan parasta, kun koitti syntymäpäivä. Etukäteen oli tehnyt kutsuja, jotka vienyt kavereille ja tiesi saavansa lahjoja. Tarjolla oli herkkuja, kakkua, sipsiä limua jne. Leikittiin touhuttiin ja vietettiin kavereiden kanssa kivaa aikaa.

Ennen aikuisuuteen astumista syntymäpäivä ja niiden juhlinta muuttaa muotoaan. Teininä ei jaksaisi ei kiinnostaisikaan sukulaisjuhlia viettää pönöttäen tai muuta. Lahjaraha käteen ja siinä se taitaa olla nykymaailman kuvio.
Täysi-ikäisyyden jälkeen sitten "kaveri synttärit" tai juhliminen ylipäätään kiinnostelee todella paljon. Synttärit kun yksi hyvä syy nauttia ölppönen jos toinenkin kavereiden kanssa kun lahjarahan saanut. Eikä sitten seuraavana aamuna välttämättä muista synttäreistä muuta, kun sen että taas on vuoden vanhempi.

Vanhemmalla iällä sitten taas syntymäpäivä monelle vain päivä muiden joukossa. Tiedostetaan kyllä, että vuosi tulee ikää lisää, mutta miksikö siitä numeroa tehdä. Eikä lahjatkaan enää roolia näyttele saati juhla muutenkaan.

Ylipäätään syntymäpäivä on ja sen viettäminen on jokaiselle oma päätös sekä mieltymys. Toiset ihmiset kuukausia ennen saattaa kysellä miten juhlit ja missä, mutta ei sellainen ole kaikkien juttu. Toisille toki sitä ominta omaa.

Ja kun miettii nyky yhteiskuntaa ja ihmisten yksinäisyyttä tai vetäytymistä sosiaalisista tilanteista niin ymmärtää kyllä jos ei halua olla kaikkien ihmisten huomion keskipisteenä. Kyselyt ja painostus syntymäpäivistä saattaa alkaa ahdistaa, josta voi seurata lisää vetäytymistä.

Jokainen juhlikoot tai olkoon juhlimatta tyylillään. Mukava on toki lähimmäisiä ja rakkaita muistaa merkkipäivänä, mutta kortti tai ihan viesti tai puhelu on riittävästi. Samalla jos soittaa niin voi kysyä muutenkin mitä kuuluu toiselle.

Vuosia tulee mittariin lisää ja aika kulkee. Ollaan toisiamme varten ja muistetaan toiset muulloinkin kun vain kerran vuodessa tai kun se liian myöhäistä.

Hyvää syntymän muistopäivää jokaiselle taholle.

JokoKokoKokkoPalo

 Jokainen juhlapyhä ja aattopäivä saa jonkinlaisen hysterian aikaan ihmisissä. Oli kyseessä sitten joulu, uusivuosi tai juhannus. Mutta jos tarkemmin miettii, niin miksi kaikki tuo. Jouluaaton jo avasin joten nyt Juhannus käsittelyyn.

Vähintään puoli vuotta etukäteen aletaan stressaamaan säätä ja tutkimaan miljuunia sääennustuksia millainen mahtaa ehkä olla mahdollisesti Juhannuksen sää. Toki mökit,paljut ja muut härpäkkeet ja suristimet varattu vuosi etukäteen.

Sitten noita sääennustuksia ja meteorologeja kuunnellen meneekin hyvä tovi aikaa eteenpäin. Sitten tuhottoman pitkä ostoslista suunnitteille ja mahdollinen teema juhlaan jne.

Ai että Sitten koittaa se hetki kun rynnätään kauppaan (eikä todellakaan vaan yhteen). Jossa tottakai kaikki muutkin samaan aikaan. Hiilet, juomat,ruuat, pelit,vaatteet niin ja vielä kerran juomat .  "Ja prkl, kun alko ei 24/7 auki" tuumaa moni.

Sullotaan auto lattiasta kattoon täyteen tavaraa, hyvä jos matkustajat saati kuski mahtuu kyytiin. Ja matka juhlapaikkaan alkaa. Jossa perillä huomataan että jotain puuttuu ja taas mennään kiroamaan kauppaan.

Juhlapaikka pitää olla tip top eli koristelu, ja härpäkkeiden asennus seuraavaksi. Sitten juhlitaan ja juodaan aaton ja aattoyön yli.

Aamulla useammalla huono kuin hyvä olo ja luetaan kuinka moni hukkunut ja mitä kaikkea hölmöilty.  Sitten kalpeina ja hiljaa siivotaan, huokaillaan ja pakataan auto ja takaisin arkeen. Ens vuonna uudestaan taas.

Toki kaikki tuo hillitön paahtaminen ja värkkääminen kiroiluineen ja muiden haasteineen jaetaan someen niitä että "kaikki on ihanaa, täydellistä, suloista ja kivaa".

Ja ei en nyt tässäkään kohtaa sano että kaikki tai edes Jokainen toimisi noin tai viettäisi Juhannusta edellä mainitulla tavalla. Kärjistetty esimerkki vain. Itselle kuten monelle muullekin varmasti riittää läheiset/rakkaat ihmiset lähellä ja mahdollinen kokko sekä se yhteinen aika. Ilman mitään krumeluureja.

Jokainen taaplatkoon tyylillään. Meitä on moneen junaan ja osa jää asemallekin.

AattoAjatuksia

Grinch ei elokuvassa ja tarinassa vihannut joulua.

Itseasiassa Grinch vihasi/karsasti ihmisiä ja heidän luomaan kaaosta ja hömpötystä mikä liittyy jouluun. 

Ja itse kun asiaa olen miettinyt menneinä jouluina niin hyvin pystyn kyseisen elokuvan päähenkilöön samaistumaan. 

Kun itse olin pieni lapsi niin  joulut oli ihania sekä hillittyjä. Oli muutamat perinteet joista pidettiin parhaan mukaan kiinni sukulaisten ja perheen kanssa. Kuten Joulupuuron syönti, Joulurauhan julistuksen kuuntelu, Joulusauna sekä yhteinen aattoilta perheen/sukulaisten kera. Unohtamatta ah niin tärkeitä lahjoja.

Nykyään suunnilleen samanlaisia perinteitä on, joista koittaa pitää kiinni. Tärkeimpänä kuitenkin se, että saisi läheisten kanssa olla ja nauttia rauhasta sekä mukavasta tunnelmasta. 

Tuossa kohtaa tulee kuitenkin monelle se tenkkapoo. Kun ei ole vain sitä rauhaa ja yhdessä oloa. On tekemistä, menemistä, laittamista, häsäämistä sekä hömpötystä. (enkä nyt sitä sano etteikö joulua tulisi valmistella - rajansa kaikella kuitenkin). Viikkoja ellei kuukausia aikaisemmin aletaan touhottaa erinäisiä joulujuttuja ja koristeista sekä joululauluja alkaa ilmestyä koteihin, kauppakeskuksiin ja kaduille. 

Ja mitä lähemmäksi aatto tulee sitä hektisemmäksi (kilpa)valmistelu ja jouluhäsä menee. Ei ole sitä rauhallista yhdessä tekemistä tai ainakin siltä tuntuu. Koitetaan kilpailla ja tehdä enemmän, parempaa ja suurempaa kuin edellisinä jouluina tai mitä muilla on. Sitten jaetaan sitä "täydellistä harmoniaa" somessa ja kilpaillaan kenellä on jouluisin joulu. Ilmapiiri on kireä ja kokoajan on aikataulu missä pitää pysyä.

Aatto kun koittaa niin aikataulu kiristyy entisestään ja on tinkelitonkelia ja krumeluuria jokaisessa nurkassa. Paahdetaan aaton läpi oikeasti pysähtymättä ja that's it. Vatsa turvoksissa nukkumaan ja odottamaan että aatto taas vuoden päästä koittaa.

Toki on olemassa paljonkin ihmisiä ja perheitä, joissa joulu on erilainen mitä edellä kuvailin. Ja tuo on hienoa, kun on sitä aitoa yhdessäoloa ja lähimmäisen rakkautta ilman mitään showta tai muuta tajunnan räjäyttävää joulutykitystä. Rauha, se hetki ja tärkeät ihmiset...sitä on joulu, ainakin itselle.

Grinch oli oikeassa