Ai olenko väärässä

Päivittäin ihmiset käyvät eritasoisia ja erilaisia keskusteluja toistensa kanssa. Keskustelut voivat olla hyvin monitasoisia ja aiheuttaa reaktioita keskustelun osapuolissa. Voidaan esimerkiksi small talk - tyylisesti puhua ympäripyöreitä esimerkiksi säästä. Tai sitten voidaan mennä aiheesta riippuen syvään päähän ja keskustelut saattaa äityä jopa jonkin tason väittelyiksi. Seurauksen keskusteluista kuten sanottua on jonkinlainen reaktio osapuolissa, kuten helpotus, kiihtymys, raivo, ilo...onhan näitä.

Keskustelujen aloittaminen kuitenkin usein haastavaa, koska ihmisten sosiaalinen vuorovaikutus nykypäivänä paljon vähentynyt ja moni eristäytyy omiin oloihinsa tai ihmisten ilmoilla ollessa haluaa olla ns. omassa kuplassaan kuulokkeet päässä. Varsinkin kasvotusten käytävät keskustelut on harvenemaan päin, kun voi soittaa toiselle tai mikä yleisempää nykypäivänä niin antaa "äänensä" kuulua sosiaalisen median alustoilla omalla nimellä tai ilman. 

Ja kun keskusteluyhteyteen toisen ihmisen kanssa pääsee niin toisinaan törmää ihmisiin, jotka seisovat järkähtämättä oman mielipiteensä takana. Eikä siinä toisaalta mitään väärää ole, että puolustaa omia näkemyksiään ja on omia mielipiteitä. Toisaalta sitten jos/kun ihminen tietää, että on väärässä ja totuus asiasta on itsestään selvä sekä näkyvillä niin miksi pitää kantansa eikä voi myöntää olevansa väärässä. (itsekin tuohon sorrun melko usein).

Toisille jo ajatuksen tasolla ns. väärässä oleminen on epämukava tunne ja todella vaikeaa. Varsinkin jos muutenkin elämässä asiat eivät ole suotuisasti menneet ja elämä potkinut päähän. Tuossa tilanteessa, kun joku vielä tulee sanomaan "olet väärässä" niin se tuntuu kuin henkilökohtaiselta hyökkäykseltä ihmistä kohtaan. Samalta kuin henkinen väkivalta, jota joskus saattanut joutua kokemaan.

Omaa väärässä olemista ei myönnetä eikä hyväksytä site, että on ns. tehnyt virheen. Virheiden tekeminenhän on heikkous, eikä nykymaailmassa saa näyttää saati olla heikko muiden silmissä. Väärässä olijan ensimmäinen reaktio on tottakai loogisestikin itsensä puolustaminen, mutta puolustaminen todella voimakasta eikä huomioida toista näkökulmaa tai juuri mainittuja tosiasioita.

Aina voi keksiä tekosyitä oman näkemyksensä ja katsantokantansa tueksi. Ja jos muu ei auta tai tue omaa näkemystä niin hyökätään keskustelukumppania tai näkemystä vastaan syyttäen toista. Tuosta sitten jos toinen puolustautuu samalla tavalla tilanne vaan syvenee ja saattaa eskaloitua ei toivotulla tavalla. 

Kaikenkaikkiaan ihmisen ego on voimakas kapistus ja koittaa parhaansa mukaan suojella ihmisen minäkuvaa mikä muiden silmiin näkyy. Ja tottakai pitää olla virheetön, eikös juu. Joskus eli hyvin useinkin totuudelle ja asian oikealle katsantokannalle suurin este ei ole ihmisen tietämättömyys. Vaan ylpeys - haluan olla täydellinen. Helposti siis saattaa tietää olevansa väärässä, mutta perkales kun se ylpeys tuppaa käymään lankeamuksen edellä.

Summasummaarum, jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja perustellusti seistä sen takana. Mutta kuitenkin on hyvä myöntää tai ainakin koittaa myöntää itselleen, että saattaa joskus olla väärässä. Se on ihan inhimillistä ja oikeutettua ihan jokaiselle. Eikä kukaan ihminen niin täydellinen ole ettei koskaan väärässä olisi. Kuten aiemmin sanottua niin on vahvuus myöntää heikkous, tässä tapauksessa väärässä oleminen. Virheistä oppii ja oppihan ei ojaan kaada, kertaus kun opintojen äiti on. 

Mielipideasioita

Tässä maassa ja koko maailmassa on miljardeja ihmisiä, jotka kaikki ovat yksilöitä ja erilaisia, kun peilataan toisiin. Eikä kahta samanmoista pulliaista palloile tällä pallolla, vaikka moni siihen pyrkiikin tehden esim. kauneusoperaatioita. Ulkoisten seikkojen lisäksi ihmiset eroavat toisistaan mielipiteiden, vakaumusten sekä asenteen kautta. Noissa seikoissa tosin monien kanssa yhtäläisyyksiä, jotka mahdollistavat erinäisten ryhmien ja joukkojen muodostumisen.

Tuolla lahoamispisteessä olevalla aasinsillalla hypätään erilaisuuden maailmaan ja siihen miten nykymaailmassa painostetaan ja tuputetaan omaa agendaa ja "samanlaisuutta". Omassa nuoruudessa, kun ei ainakaan niin näkyvästi ollut tämän ajan malliin ryhmittymien agendan ajamista. Ehkä koulumaailmasta huonona esimerkkinä tuputtamisesta tulee mieleen tupakkajengit, jotka "värväsi" jäseniä: "tuu röökille niin hengataan ja oot kova jätkä, näin kuuluu tehdä". 

Ylipäätään 90-luvulla nuoruutta eläneenä muistan miten sai ja jopa kuului olla erilainen. Sai sanoa oman mielipiteensä asioista ja esim. vitsailla asioista ilman, että olisi pelko persiissä siitä että joku nyt pahoittaa mielensä ja nostaa äläkän. Ihmiset suurin piirtein seisoivat sanojensa takana ja tekivät sen mitä sanoivat, verrattuna nykypäivän sanahelinään ilman tekoja.

Tässä ajassa miettiessä noi "tupakkajengit" on tullut mukaan aikuisten maailmaan eri agendojen ja teemojen sekä uskomusten muodossa. Tai noh tuo on oma mielipiteeni, mutta kuitenkin. Kuten jo sanottua jokaisella ihmisellä on mielipiteitä asioista, mutta moni jättää äänensä käyttämättä ja vakasta kannen kiinni ollen hiljaa. Peläten sitä, että joku kuitenkin vaientaa heidät tai pahoittaa mielensä siitä mitä sanoo tai on mieltä.

Sitten nämä "tupakkajengit" huusaa ja häärää omia asioitaan julistaen oikeanlaista toimintamallia ihan yllin kyllin. On juhlia, kulkueita, teemaviikkoja jopa kuukausia, jolloin kaikki tulee olla kuten tietty taho haluaa. Muuna aikana sitten nämä tehot sitten älähtää nostaen metelin jos joku "uskaltaa" olla heitä vastaan tai sanoa oman mielipiteensä.

Pitkässä juoksussa turmiollista tuollainen toiminta ja "tupakkajengien" ajama agenda hukkuu/on hukkunut, eikä enää välitetä niin paljon siitä mitä asiaa on ajettu kunhan vaan päästään sanomaan asioista ja pahoittamaan mielensä korkeallakin taholla yhteiskunnassa. Eihän tuo nyt kai sentään ole alunalkaen ollut tarkoitus, tai mistä minä tiedän kunhan mietin.

On sitten olemassa ihmisiä ja muita ryhmittymiä, jotka uskaltavat tuoda oman äänensä kuuluviin sanoen mielipiteensä. Eikä alistu siihen mitä muut ihmiset tahoillaan haluavat. Toki lokaa tulee niskaan ja nyky termein maalitetaan sekä canceloidaan, vain mikä se termi ikinä onkaan. 

Jokaisen tulisi saada olla omaa mieltään asioista eikä elää siinä pelossa, että nyt jos sanon näin tai olen tätä mieltä niin joku suuttuu tai vetää herneen nenään. Mielipiteiden erilaisuus kun on suuri rikkaus ja kuten itse aina sanon "jokaisella oma mielipide ja parhaat keskustelut saa eri mielipiteiden välillä". Ollaan siis rohkeasti omaa mieltä, ei siis aina eri mieltä ja edustetaan sekä eletään sen mukaan mikä on oma uskomus/vakaumus.

Enkä nyt millään muotoa tarkoita tätä tekstiä jollekin tietylle ryhmittymälle, vaan ylipäätään kaikille mielipide asioille ja ryhmille. Noussut vaan viime aikoina tietty teema ja ryhmittymä mediasta pinnalle. Siitä aihe tekstiin. Kiitos ja anteeksi jos joku mielien pahoittaa.