Päivittäin ihmiset käyvät eritasoisia ja erilaisia keskusteluja toistensa kanssa. Keskustelut voivat olla hyvin monitasoisia ja aiheuttaa reaktioita keskustelun osapuolissa. Voidaan esimerkiksi small talk - tyylisesti puhua ympäripyöreitä esimerkiksi säästä. Tai sitten voidaan mennä aiheesta riippuen syvään päähän ja keskustelut saattaa äityä jopa jonkin tason väittelyiksi. Seurauksen keskusteluista kuten sanottua on jonkinlainen reaktio osapuolissa, kuten helpotus, kiihtymys, raivo, ilo...onhan näitä.
Keskustelujen aloittaminen kuitenkin usein haastavaa, koska ihmisten sosiaalinen vuorovaikutus nykypäivänä paljon vähentynyt ja moni eristäytyy omiin oloihinsa tai ihmisten ilmoilla ollessa haluaa olla ns. omassa kuplassaan kuulokkeet päässä. Varsinkin kasvotusten käytävät keskustelut on harvenemaan päin, kun voi soittaa toiselle tai mikä yleisempää nykypäivänä niin antaa "äänensä" kuulua sosiaalisen median alustoilla omalla nimellä tai ilman.
Ja kun keskusteluyhteyteen toisen ihmisen kanssa pääsee niin toisinaan törmää ihmisiin, jotka seisovat järkähtämättä oman mielipiteensä takana. Eikä siinä toisaalta mitään väärää ole, että puolustaa omia näkemyksiään ja on omia mielipiteitä. Toisaalta sitten jos/kun ihminen tietää, että on väärässä ja totuus asiasta on itsestään selvä sekä näkyvillä niin miksi pitää kantansa eikä voi myöntää olevansa väärässä. (itsekin tuohon sorrun melko usein).
Toisille jo ajatuksen tasolla ns. väärässä oleminen on epämukava tunne ja todella vaikeaa. Varsinkin jos muutenkin elämässä asiat eivät ole suotuisasti menneet ja elämä potkinut päähän. Tuossa tilanteessa, kun joku vielä tulee sanomaan "olet väärässä" niin se tuntuu kuin henkilökohtaiselta hyökkäykseltä ihmistä kohtaan. Samalta kuin henkinen väkivalta, jota joskus saattanut joutua kokemaan.
Omaa väärässä olemista ei myönnetä eikä hyväksytä site, että on ns. tehnyt virheen. Virheiden tekeminenhän on heikkous, eikä nykymaailmassa saa näyttää saati olla heikko muiden silmissä. Väärässä olijan ensimmäinen reaktio on tottakai loogisestikin itsensä puolustaminen, mutta puolustaminen todella voimakasta eikä huomioida toista näkökulmaa tai juuri mainittuja tosiasioita.
Aina voi keksiä tekosyitä oman näkemyksensä ja katsantokantansa tueksi. Ja jos muu ei auta tai tue omaa näkemystä niin hyökätään keskustelukumppania tai näkemystä vastaan syyttäen toista. Tuosta sitten jos toinen puolustautuu samalla tavalla tilanne vaan syvenee ja saattaa eskaloitua ei toivotulla tavalla.
Kaikenkaikkiaan ihmisen ego on voimakas kapistus ja koittaa parhaansa mukaan suojella ihmisen minäkuvaa mikä muiden silmiin näkyy. Ja tottakai pitää olla virheetön, eikös juu. Joskus eli hyvin useinkin totuudelle ja asian oikealle katsantokannalle suurin este ei ole ihmisen tietämättömyys. Vaan ylpeys - haluan olla täydellinen. Helposti siis saattaa tietää olevansa väärässä, mutta perkales kun se ylpeys tuppaa käymään lankeamuksen edellä.
Summasummaarum, jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja perustellusti seistä sen takana. Mutta kuitenkin on hyvä myöntää tai ainakin koittaa myöntää itselleen, että saattaa joskus olla väärässä. Se on ihan inhimillistä ja oikeutettua ihan jokaiselle. Eikä kukaan ihminen niin täydellinen ole ettei koskaan väärässä olisi. Kuten aiemmin sanottua niin on vahvuus myöntää heikkous, tässä tapauksessa väärässä oleminen. Virheistä oppii ja oppihan ei ojaan kaada, kertaus kun opintojen äiti on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti