Tulevaisuuskysymys: MIKSI?

Nuoriso tuo ihmisryhmittymä, jossa ainakin PikkuG:n mukaan on joskus ollut meidän tulevaisuus. Ei välttämättä ihan jokaisessa tosin, kun tässä seurannut kotinurkilla nuorisolaisten toimintaa. Saa keski-ikään ehtinyt ihminen useaan kertaan pyörittää mielessään kysymystä: MIKSI?

Omassa nuoruudessani kavereiden kanssa leikittiin tai pelattiin ulkona erinäisiä pelejä ja touhuttiin liikkumisen riemusta nauttien. Ei tarvinnut kökkiä nurkissa luuria (eikä sellaista ollutkaan) räpläämässä tai pyöriä ostareilla pahennusta aiheuttamassa. Toki joskus tuli tehtyä jotain töllin töitä, mutta poikkeus vahvistaa säännön kuten sanontakin sanoo. 

Nyttemmin kiinnostavin ja lähestulkoon ainoa tapa viettää vapaa-aikaa nuorisolaisilla näyttää olevan juuri tuo kauppakeskuksissa norkoilu. Eikä siinä mitään pahaa olisi, jos osaisi käyttäytyä. Omalle kohdalle kun useaan otteeseen sattunut nuoria jotka huutavat, kulkevat kuin omistaisivat koko keskuksen tai ovat huomioimatta kanssakulkijoita tönien ja runnoen muita sekä pomppien "pitkin seiniä". Sitten on tietysti se pieni osa, joka oikeasti tekee tuhojaan ja aiheuttaa suurempaa pahennusta.

Itse kokemuspohjalta olen päässyt todistamaan kuinka näin talviaikaan joukko nuoria heitellyt vanhuksia ja muita sekä itseäni (ollessani lasteni kanssa puistossa) jääkököillä sekä ohi ajavia autoja samaisilla kököillä viskonut. Kumpaankin tilanteeseen puututtu sanallisesti omasta ja muutaman muun toimesta, mutta ei mennyt viesti yllättäen perille ja toiminta jatkui. Kunnes sitten joku soittanut poliisit paikalle, jonka jälkeen porukka hajaantunut eri suuntiin juosten. Ihan kun poliisin pieni resurssi olisi tarkoitettu tuollaisiin asioihin?

Itselleni lapsuudessa ja nuoruudessa korostettiin kasvatuksessa sitä, että vanhempia ihmisiä tulee kunnioittaa ja antaa tilaa, kuten pitämällä ovea auki tai päästämällä kulkemaan ensin. Onko tämä kasvatuspointti monelta mennyt nykymaalimassa ohi? Kun näkee sitäkin, että metrosta tai bussista rynnitään niin, että vanhemmat ihmiset kaatuilevat ja olevat hädissään huutometakan kynsissä tai liikuntarajoitteiset ja raskaana olevat eivät pääse istumaan. Ja kun asiasta koittaa ystävällisesti mainita niin vastaus on V*ttuilua ja V:n viljelyä joka toisena sanana.

Eikä tuo sana tietääkseni hedelmää kanna vaikka sitä kuinka viljelee. Ja kun on terveet (suuremmalla osalla ainakin) jalat niin uskon, että jaksaa kyllä seistä ja odottaa vuoroaan niin, että vanhemmat ihmiset ja muut pääsee ensin saaden istua . Kuten esimerkiksi metrolta jotkut juoksevat hissiin ohi lastenvaunujen ja liikuntarajoitteisten (joille hissit pääsääntöisesti on) ja painavat napista ovet nopeammin kiinni. 

Enkä nyt millään muotoa yleistä tai sano, että tämä läheskään jokaista nuorisoista koskee, mutta ne räikeimmät tapaukset jäävät mieleen ja tulevat huomatuksi. On miljoonasti hyvääkin nuorissa ja heissähän meidän tulevaisuus on, on se sitten millainen hyvänsä. 

Omassa kasvatuksessa koitan parhaani mukaan (aina tosin onnistumatta) opettaa samaa perinnettä kuin omat vanhempani minulle opettivat, eli kunnioita vanhempia ihmisiä ja anna tilaa. Ja jos se nykyajan itsekehitetty vitsaus Kiire iskee, niin ei siinä kiroilu ja muiden tuuppiminen auta, vaan katsottava peiliin ja seuraavalla kertaa lähdettävä aiemmin liikkeelle.

Saattaa nyt tämä teksti hiukan vaikuttaa valitukselta ja nuorien syyllistämiseltä, mutta sitä tämä ei tosiaankaan ole. Nostin vain esiin asian, joka ainakin oman lähipiirinikin mielestä nostanut päätään tässä nyky-yhteiskunnassa, jossa rakenteet murroksessa sekä kansaryhmät myös muutoksessa. Ja kyllä myönnän olevani karvahattupäinen mielensäpahottaja toisinaan ja sanon kyllä herkästi jos itse tai omat lapseni tai muut joutuvat kolhituksi tai kirjaimellisesti ylirunnotuksi toisten toimesta.

Ollaan kaikki siis ystävällisiä toisillemme (tai yritetään ainakin)

Koulukiusaamista

Nykymaailman aikaan kuten jo vuosikymmeniä aiemmin on lapsia kiusattu koulussa. Vuosien kuluessa kiusaaminen ilmiönä on enemmän ja enemmän noussut pinnalle ja ylittänyt uutiskynnyksiäkin eikä vaan ole koulujen/oppilaitosten sisäisissä puheissa. Tuosta esiin nousemisesta johtuen en tiedä onko kiusaamista nykypäivänä enemmän kuin ennen, vai onko vain pahempaa/vakavampaa ja siksi otsikoita saa.

Tuo näkyvillä oleminen ja ihmisten huulilla oleminen on vain ja ainoastaan hyvä asia. Ennenmuinoin, kun itse olin nuori kiusaamisesta vaiettiin ja koitettiin pienessä piirissä koulun toimesta hoitaa asiat ja sopia kiusaamistilanteet. Tuo kuitenkaan ei ihan ottanut tuulta alleen ja toiminut kuten suunniteltua ja tuosta jos mistä itselläni paljon kokemusta kiusatun roolissa. 

Kiusaamista siis on paljon ja aivan varmasti jokaisessa oppilaitoksessa. Ihan ensimmäisestä luokasta (mahdollisesti jo päiväkodista) alkaen aina yläkouluun ja ammatillisiin opintoihin asti. Kiusaamisen ilmeneminen ja sen muodot tosin ovat erilaisia. Johtuenko sitten ikätasosta vai mistä. Nykypäivän ehkä yleisin kiusaamisen muoto on henkinen kiusaaminen, joka ulkopuolisen silmään näkymätöntä, mutta saattaa kiusattuun jättää isommat arvet (näkymättömät) kuin fyysinen kiusaaminen.

Alaluokilla (1-3)kiusaaminen omassa lapsuudessa oli nimittelyä, lällättelyä, ilkkumista ja pienimuotoisesti fyysistä kuten tönimistä ja lyömistä. Tuolloin ei ollut sosiaalista mediaa saati internettiä niin vahvasti ja kaikkien saatavilla, kuten nykypäivänä. Juuri tuo sosiaalinen media sekä internettiin pääsemisen helppous ovatkin isoimmat tekijät, jotka nykypäivän kiusaamisen mahdollistavat.

Sosiaalisessa mediassa haukutaan, pilkataan ja luodaan kiusatuista meemejä ja nuo näkee sitten muutkin kuin kiusaajaporukka ja kerrotut asiat leviävät kulovalkean tavoin paikasta toiseen. Ulkopuolisen silmiin/korviin tuo nykykiusaaminen tosiaan ei välttämättä osu tai siihen ei niin kiinnitä huomiota. Ainoastaan kiusaamisen kohteena oleva tietää mitä kokee ja kuinka pahalta tuntuu.

Sitten ylemmillä luokilla (4-9) kiusaaminen itseäni kohtaan muuttui enemmän fyysiseksi eikä rajoittunut vain kouluaikana tapahtuvaan kiusaamiseen. Kiusaaminen ulottui ensin koulumatkoille ja myöhemmin myös vapaa-ajalle. Tuolloin tuli turpaan vähintään sen 5 kertaa viikossa. Eikä tuo loppunut vaikka oli kiusaamiskyselyitä ja vastaavia. 

Lähinnä tuollaiset kyselyt vaan lisäsivät kiusaamista, kun ennen kyselyitä kiusaajat uhkailivat jos laittaa heidän nimen paperiin ja kyselyn jälkeen kiusaajat muiluttivat, kun olettivat että oli heidän nimi paperissa. Opettajat puhuttelun pitivät kiusaajille (ihan kun tuosta olisi apua) ja se oli siinä. Sama ralli jatkui "normaalisti". 

Nykyään yläluokkien kiusaamismuodot pääsääntöisesti fyysisen väkivallan ulkopuolella, poikkeuksia lukuun ottamatta, eli painotus tuollakin henkisessä väkivallassa. Nuoret ja nuoret aikuiset osaavat olla julmia(kuten lapsetkin) toisilleen harjoittaessaan kiusaamista. Kiusaaminen saattaa johtaa kiusatun mielen romuttumiseen, arjesta selviämisen vaikeutumiseen, itsensä vahingoittamiseen (viiltely) ja pahimmassa tapauksessa oman hengen riistämiseen, muutama esimerkki vain.

Aikuisikä sitten on taasen oma lukunsa mitä kiusaamiseen tulee, koska myös tuolloin kiusaamista esiintyy, eihän se vaan voi hävitä...vai voisiko? Kiusaaminen tapahtuu työpaikoilla, jotka (omasta kokemuksesta) pahimmillaan ovat kuin koulun piha, jossa on ne kovaääniset esillä olevat kiusaajat, jotka lyttäävät muut sekä muiden ideat, ehdotukset ja toimintamallit. Ja mikä surkuhupaisinta, monesti "välituntivalvoja" eli pomo on autuaan "tietämätön" kaikesta ja keskittyy vaan omiin asioihinsa. 

Olkoon tämä vaikka alustus ja seuraavassa tekstissä hieman lisää analysointia.