Joka ilta, kun lamppu sammuu, ja saapuu oikea yö...niin ihana ja mahtava unilaulu. Joka seurannut omasta lapsuudesta mukana ja on omien lasten unilauluna iltaisin myös. Turvalliset, kauniit sanat ja rauhallinen melodia taustalla. Mitä muuta unilaululta voisi toivoa.
Ei oikeastaan mitään. MUTTA tuon laulun teema ja sanat on sellaiset, jotka eivät välttämättä kaikkien (aikuisten) yöhön resonoi samalla tavalla. Yö, kun on pitkä, yksinäinen ja pimeä jos se nukkumatti ei tulekaan käymään.
Voi asettua sänkyyn, kun on päivän touhuista ja tekemisestä rauhoittunut ja vetää peiton korviin valmiina unille. Sitten tapahtuu jotain, ei tiedä mitä ja uni ei tulekaan. Vaikka kuinka yrittää ja tietää että nukkuminen tärkeää ja unta tarvitsisi saada.
Pimeä laskeutuu ja kaikkialla on hiljaista, kuuluu vain kellon tikitys jos sekään. Ajatuksia alkaa tulvia päähän mitä moninaisempia. Osa hyviä, mutta pitkälti ei niin hyviä. On elämän haasteet, ongelmat, raha-asiat ja mitä ikinä kenelläkin on.
Tuossa kohtaa tietää, että yöstä tulee pidempi kuin se nukkuen olisi. Ahdistus alkaa nousta ja sängyssä pyöriminen lisääntyy. Ajatukset jatkaa sarjatulitusta ja välillä pitää nousta kävelemään tai muuta.
Toki voi kokeilla rauhoittavaa musiikkia, mutta ei sekään kaikilla toimi. Ja sitten on lääkkeet joita melkoisen helposti tarjotaan vaihtoehdoksi, mutta eivät pitkässä juoksussa tee hyvää. Luonnollinen väsymys olisi parempi.
Siinä sitten ihminen miettii elämäänsä, menneisyyttä ja tulevaa. Eikä ahdistuksen kasvaminen ole mitenkään outoa. Saattaa tuntea itsensä yksinäiseksi (kenelle nyt yöllä soittaa). Ja haluaisi vain nukahtaa, mutta ei se väkisin onnistu.
Aika matelee eteenpäin, mutta sekin liian hitaasti. Tuohon kaikkeen kun lisää vielä mahdolliset mielen haasteet/mielenterveysongelmat niin paketti on valmis. Yksin ilman apua/tukea ja kaikkein ikävimmät ajatukset saattavat täyttää mielen. Ja pelkotilat saattavat ottaa mukaansa pään sisäisten kelojen matkaan.
Pitää vaan jaksaa sinnitellä ja koittaa selvitä yöstä ja ajasta. Mahdollisesti uni jossain kohti tulee, mutta jos ei niin sitten kun aamu alkaa sarastaa tietää olevansa voiton puolella. Tietää, että kohta alkaa uusi päivä ja tuska helpottaa tai ainakin hukkuu tekemisen alle. Väsymys kuitenkin alkaa painaa jossain kohti ja tiedostaa mistä se johtuu.
Edellä mainitulla tavalla hyvin usean ihmisen yö/yöt menee. Ei ole mukavaa ja tarvitsisi tukea/apua, mutta kuten aiemminkin sanottua ei sitä niin vaan saa. Jokainen on oikeutettu yöuneen ja pidemmällä aikajänteellä ilman unta oleminen ei hyvää tee.
Nukkumatin vierailua odotellessa siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti