Aika tuo asia mikä kuluu, tuntuu pitkältä, matelee tai kiitää. Eikä se kuitenkaan mihinkään lopu vaan aina aika kulkuaan eteenpäin jatkaa. Vaikka ihmisillä tällä pallolla jokaisella vain rajallinen määrä aikaa on kullakin käytettävissä vuorollaan. Kuten aiemmin mainittua niin ajan suhteen nykymaailmassa "kiire" on suuri tekijä ja muutenkin moni painii sen kanssa, että riittääkö aika kaikkeen ja useasti joutuu jättämään asioita tekemättä sen vuoksi.
Tietoviisaiden mukaan tuollaiset ihmiset, jotka painivat "aikakauhun" kanssa ja ylipäätään ahdistuvat ajasta jo käsitteenäkin niin potevat aika-ahdistusta. Tuossa tilassa ja tilanteessa ihmisestä tuntuu siltä, että aika jokaiseen tekemiseen tuntuu vaan yksinkertaisesti loppumaan. Tai vastaavasti ihminen tuntee itse niin, että on tiettyä aikataulua jäljessä elämässään. Lisäksi kuten sanottua aikataulutus ja niiden suunnittelu päiviin ja viikkoihin ei helpota asiaa laisinkaan, koska alitajuisesti ahdistuu ajasta ja on mielestään jäljessä.
Kyseiset ihmiset jatkuvasti vertaavat itseään muihin kanssaeläjiin, joko ihan tavan tallaajiin tai sitten vastaavasti julkisuudesta tunnettuihin ihmisiin (kiitos sosiaalinen media). Tuossa vertailussa ihminen aina tuntee itse olevansa hopeasijalla ja häviöllä siihen henkilöön tai ihmisryhmään nähden kehen vertaa kulloinkin. Vaikuttavan tekijän vertailun lisäksi ahdistukselle voi olla lapsuuden aikainen paine tai ns trauma, jolloin lapsuudessa saavutuksilla sekä onnistumisilla elämässä vain sai huomioita sekä rakkautta.
Aletaan useasti peilata omaa ikäänsä siihen mitä olisi "pitänyt" jo saavuttaa. Eikä tuota tilaa paranna toisten sanonnat "sinun iässäsi minulla oli jo...". Ihminen pelkää jatkuvasti tuossa ahdistuksen tilassa sitä, että elämänsä ajan on tuhlannut aikaa ja tuhlaa sitä edelleen parhaillaan. Eikä välttämättä saavuta omasta mielestään mitään, vaikka kuinka yrittää. Tuolloin joissa ajatuksissa sitten omaa polkua kivittäen jää ihminen "paikalleen" pähkimään asioiden kanssa.
Varsin on monimutkaista ja haastavaa aika-ahdistusta potevan ihmisen arki. Jatkuvasti, kun elää epätietoisuudessa tai tietämättömyydessä siitä, että oikeasti on saavuttanut asioita eikä muihin tarvitse itseään verrata. Vaikka joku tuollaiselle ihmiselle asiasta kerran sanoisi ei se käännä päätä, vaan päinvastoin saattaa aiheuttaa lisää ongelmia/ahdistusta.
Totuus kuitenkin ihan jokaisen ihmisen kohdalla on se, että ei ole yhtä kiveen hakattua mallia siitä kuinka elämä pitäisi elää tai mitä pitäisi tehdä missäkin kohden elämää ja missä ajassa. Ei tuota helposti ehkä ymmärrä jos pitkään ajatellut toisin. Mutta jokaisen ihmisen polku elämässä on yksilöllinen, saattaa olla hidas tai nopea saavutusten suhteen ja monin muinkin tavoin erilainen kuin muilla.
Summasummaarum, vaikka kuinka ahdistaisi aika ja sen riittäminen olet ihmisenä kuitenkin juuri siinä pisteessä elämääsi kuin sinun kuuluukin. Et ole mistään myöhässä tai jäljessä aikataulusta. Jokainen ihminen on yksilö ja niin on jokaisen ihmisen elämäkin. Muistetaan se ja tehdään niitä asioita joista nautimme, vaikka joskus aikarauta tuntuu päähän potkivan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti