Kotiseuturakkaus

Se kaupunki tai kylä jossa synnytään ja lapsuus sekä nuoruus vietetään ei ole vain paikka suomessa. Ainakin itselleni se on miljoonasti enemmän.

Itse synnyinkaupungissani asuessani en pitänyt paikkaa kovin ihmeellisenä tai muutenkaan merkittävänä. Se kun oli vain paikka jossa asui. Voi kuinka väärässä tuolloin olin ja viimeistään nyt noin 14vuotta myöhemmin asian olen käsittänyt.

Tuo pieni kaupunki tehtaiden varjossa on paikka jossa näin keski-ikäisenä pääsee irti arjen huolista sekä murheista, voi olla hetken se pieni poika joka sielä kerran olin, muistot paikoista saa hyvän mielen, voi viettää aikaa omien vanhempien kanssa ja näkee ystäviä sekä tuttuja (ei sillä että kaikkia tuttuja haluaisi nähdä).

Harvemmin synnyinkaupungissa tulee enää vierailtua tai pidempää aikaa oltua, mutta noina harvoina kertoina kun sielä käy niin paikan merkitys elämässä vaan korostuu. Ei nyt liikutukseen asti(vielä ainakaan), mutta jotain spesiaalia siinä kaupungissa on.

Ja ylpeänä saa kantaa kotiseudun murretta tai sen kaltaista puhetyyliä nykyisellä kotiseudulla ja ehkä huomaamattaan korostaa sitä(noin olen kuullut sanottavan).

Joskus myöhemmin ehkä palaan ns. takaisin kotiin pysyvästi, mutta vielä tässä kohtaa elämää nautin niistä lyhyistä ajoista joita kaupungissa saan viettää. 

Summasummaarum ylpeä olen kaupungista jossa olen saanut kasvaa ja sillä aina paikka sydämessäni.