Jokapäiväisessä elämässä ihmiselle tapahtuu erinäisiä asioita, jotka saavat ihmisen tuntemaan tietyllä tavalla. Toiset ihmiset reagoivat asioihin enemmän tunteella kuin toiset, mutta jokaisella ihmisellä kuitenkin tunteet on. Ja tunteethan ovat asioita/reaktioita joilla ihminen ymmärtää tilanteita ja tekee meidät tietoiseksi tarpeistamme.
Tunteet kuten jo sanottua aiheuttavat tietynlaisia reaktioita ihmisissä. Joko kehollisia tai mielessä tuntuvia. Noista kahdesta mielessä tapahtuva tunteiden liike ei välttämättä ulospäin ihmisestä näy. Mutta entäs sitten kehollinen puoli, se nimittäin näkyy ja saattaa kuuluakin kanssaeläjille. Tunteiden näyttämisessä ei todellakaan ole mitään väärää tai ei pitäisi olla.
Mutta nykypäivänä kuten aikojen saatossa esimerkiksi miehien tunteiden näyttäminen on ollut jonkinlainen tabu tai "kynnyskysymys". Mies kun vuosisatojen ajan ollut ainakin kuvainnollisesti fyysistä työtä tekevä, voimakas peruskallio, joka ei horju tai ailahtele. Mutta entäs sitten jos/kun mies tunteekin asioita ja näyttää tunteitaan tai jopa haluaa niistä puhua.
Moni sanoo tosiaan, että miehet ei itke tai puhu tunteistaan. Mutta täysin samanlaiset oikeudet kuitenkin kaikilla on tuntea sekä puhua. Rohkeutta se tosin vaatii. Eikä ihminen ole heikko vaikka tuntee tai puhuu tunteistaan. Ja yleensähän puhutaan ns hyvistä tunteista ilosta, onnesta, rakkaudesta jne ja nuo teemoina helpompia.
Kuitenkin ne ikävämmätkin tunteet ansaitsevat tulla näytetyksi ja käsitellyiksi. Pitkään ihminen jos surun, ahdistuksen, pelon tai masennuksen kanssa joutuu "sallassa" muilta olemaan niin seuraukset eivät välttämättä hyviä ole. Negatiivisten tunteiden taakkaa kun nopeasti lytistää ihmisen alleen murskaten palasiksi. Joista takaisin eheäksi kursiminen on haastavaa ellei mahdotonta.
Miesten kuten toki muidenkin oikeus on tulla tunteidensa kanssa nähdyksi ja kuulluksi. Itkeminen kun esimerkiksi ns puhdistaa ja vapauttaa, kun ikävän tunteet saa sisältä tuolla tavalla pois. Muutkin tunteiden ilmaisutavat ovat yhtä oikeita. Eikä voi määrittää että näin kuuluu tai ei kuulu tunteitaan ilmaista. Toki tunteiden varjolla esim tehdyt rikokset ja vastaavat ovat luku erikseen, jotka eivät sallittuja ole.
Jokainen ihminen tietää tai jos ei tiedä niin löytää tavan ilmaista sekä käsitellä tunteitaan. Ja tuohon jokaisella on oikeuskin. Eikä tunteidensa kanssa ihmisen tarvitse yksin olla. Puhuu läheisilleen tai jos pelkää esim heitä kuormittavansa niin ammattiapua on myös. Jonka saaminen ja jonka piiriin pääseminen onkin ihan oma tarinansa.
Summasummaarum tunteiden tunteminen on sallittua ja ihan ok. Eikä tee ihmisestä heikkoa jos näyttää tunteitaan tai on jotain toista tunteellisempi. Tunnetaan tunteemme niin kuin ne on ja ollaan sellaisia kuin ollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti