Aikaisemmin olen kirjoittanut pariin otteeseen vanhemmuudesta ylipäätään. Nyt ajattelin taasen hiukan syventyä ja perata isyyttä, koska itsekin isimies olen.
Itsestään selvää ei ole mikään mitä isyyteen tulee. Ja tuleeko ollenkaan isäksi, jotkut tulee vahingossa ja jotkut ei vaikka kuinka yrittää. Oli miten oli niin isäksi tuleminen on suuren suuri asia.
Jokainen päivä on uuden oppimista ja asioiden sisäistämistä kuten jo sanottua. Omat asenteet, tottumukset ja tavat kokevat myös muutoksia. Elämän prioriteetit menee uusiksi myös.
Isä kun on ainoa mies, joka viettää elämänsä toivon sitä, että hänen lapsensa pärjäävät elämässä paremmin kuin hän. Välttäen sudenkuopat ja virheet sekä erheet joita elämä isälle eteen tuonut.
Isänä ei tee numeroa tuosta toiveesta ja toimimisesta sen eteen. Isä tekee hieman enemmän työtä ja askareita sekä toimia asian eteen. Nukkuu normaaliakin vielä vähemmän ja vastapainoisesti murehtii sekä huolehtii hieman enemmän.
Joka ikinen päivä ja hetki Isä kun katsoo lapsiaan hän näkee mahdollisuuden tarjota lapsille elämä jollaista hänellä itsellä ei ollut tai enää tule olemaan. Välillä itseään jos erehtyy miettimään ja asioitaan niin saattaa tuntua pahalta, kun käy läpi asioita/haasteita joita elämä eteen heittänyt. Mutta tajutessaan mahdollisuuden auttaa lapsiaan välttämään vaikeuksia ajatukset taas kirkastuu.
Isä ei halua näyttää eikä näytä tai korostaa väsymystään. Väsyneet silmät varjotaan hymyn taakse ja aina löytyy voimaa sekä virtaa lasten vuoksi. Isä on aina mahdollisuuksien mukaan paikalla ja tulee apuun silloin, kun lapsen/lapsien tilanne sitä vaatii. Ollen se peruskallio.
Isä opettaa lapsiaan olemaan ja toimimaan suoraselkäisesti, kuinka olla kiltti/ystävällinen. Ja ennenkaikkea kuinka jatkaa ja painaa vain eteenpäin, kun elämä käy vaikeaksi ja potkii kunnolla päähän.
Sinä yhtenä kauniina päivänä, kun lapset jahtaavat omia unelmiaan tai lapset ovat saavuttaneet paikan elämässä johon halusivat ja johon Isä ei pystynyt pääsemään. Isä ei juhli saati sano sanaakaan, Isä vain hymyilee ja myhäilee tyytyväisesti itsekseen.
Kaikki mitä lapsilleen isä halusi on saavutettu.
Enkä nyt tässä/tällä tekstillä vähättele äitiä/äitejä millään muotoa. Lapsi tarvitsee sekä isää että äitiä. Itse vaan enemmän pohtinut elämää ja sen kulkemista lasten kanssa isän näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti