Suojeleva muisti

Ihmisen muisti tuo ikiaikainen kiusan tekijä ja toisille turvakeino. Toisinaan muisti toimii kuin junan vessa ja toisinaan taas tuntuu siltä, että kääntäessään pään oikealta vasemmalle unohtaa mitä oikealla oli. Omaan muistiini en kyllä luota ellen asioita ylös kirjoita, mutta jokainen omalla kohdallaan tehkööt omat ratkaisunsa. Tuossa pieni ontuva alustus sille, että olen pidemmän aikaa (muistiongelmien kanssa painiessa) miettinyt mitä ja miten muisti toimii.

Toiset ihmiset, jotka tuppaavat unohtamaa toistuvasti asioita ja painivat huonon muistin tai sitten muistiongelmien kanssa eivät välttämättä ole unohtavaisia perusluonnoltaan tai tee sitä tahallaan. Tuollaiset ihmiset saattavat olla eläneet tai kokeneet elämänsä aikana asioita, joita mieli automaattisesti blokkaa. Koska nuo kyseiset asiat ovat liian kipeitä tai pahoja muistettavaksi.

Kun joku ihminen jossain kohden elämäänsä kokee traumaattisia, ikäviä ja pahojakin asioista. Aivot omatoimisesti oppivat välttelemään noihin kokemuksiin linkittyviä asioita ja täten suojelemaan itseään kuin itsepuolustuksena. Kyseisessä moodissa aivot siis blokkaavat tai vaihtoehtoisesti pirstaloittavat tietyt muistot. 

Tuo on suojelumekanismi, jota ihan kirjanoppineet kutsuvat Dissosiatiiviseksi muistin menetykseksi. Eli ei muista tärkeitä asioita, jotka tavalla tai toisella linkittyvät ennen koettuun traumaan. 

Ajan kuluessa ja edetessä tuo tila/mekanismi voi tehdä normaaleista arjen helpoistakin asioista ihmiselle todella vaikeita. Koska ihminen ei enää vuosien kuluttua muista tärkeitä päivämääriä, nimiä tai keskusteluja. Syynä tuohon aivojen tietoinen joidenkin asioiden välttely. 

Suomen kielelle käännettynä tuossa tilassa ihmiselle unohtamisesta tulee tapa. Kyse siis ei ole huomion tai mielenkiinnon puutteesta. Se on yksinkertainen suojelumekanismis, joka aikaisemmin on joskus auttanut ihmistä ikävien traumaattisten ajatusten pakoilusta.

Kun edellä mainitun kaltainen ihminen varttuu ja vanhenee, hän alkaa ajan kuluessa unohtaa suuriakin kokonaisuuksia menneisyydestään. Ihminen siis saattaa muistaa tunteita tai tunnetiloja menneisyydestä ilman, että yhdistää niihin mitään tapahtumaa. Tai sitten muistaa tapahtumia ilman, että niihin linkittyy mitään tunnetilaa.

Joten jos joku ihminen sanoo, että ei muista paljoakaan menneisyydestään tai ei muista tiettyjä ajanjaksoja, ei ole kyse siitä, että mitään ei olisi tapahtunut tai olisi huono muisti. Vaan heidän mieli on pakotettu/pakottanut unohtamaan asioita. Tämä yksinkertaisesti vain siksi, että ihminen jaksaisi/pystyisi toimimaan ja olisi ylipäätään ihminen ja elossa.

Miettikääpä sitä...Muisti on jännä juttu.