Arjen hektisyys, aikataulut niin työn kuin harrastutenkin osalta ja kaikkiin näihin tulevat muuttujat kaupan päälle. Höystettynä toisilla tuolla itse tehdyllä kiireellä niin stressi/ahdistus onnistumisesta ja selviämisestä on taattu.
Kuten aiemminkin olen kirjoittanut niin monesti arki ihmisillä menee suorittamiseksi ja päiväohjelman läpikäymiseksi. Sitten kun ilta koittaa ja hommat paketissa niin mennään unta etsimään vaan siksi että seuraavana päivänä saman rallin voi uudestaan aloittaa.
Tokikaan kaikilla ei noin ole mutta puhun nyt isossa kuvassa asiasta sen pohjalta mitä havaintoja arjesta tehnyt ja keskusteluja käynyt.
Pysähtyminen edellisiin teksteihin viitaten olisi paikallaan arkipyörityksessä, vaikka edes toviksi aikaa. Tuosta syystä ja muutenkin itse jo vuosia sitten keksin ns. hiekkalaatikkoterapian, kun lapsen kanssa arkea touhusin.
Lapsi kun pystyy olemaan ja touhuamaan leikkejä ja muuta vaikka kuinka pitkään eikä heillä ole ressiä tai muuta arjen taakkaa, niin mietin jos itsekin koittaisi.
Elikkäs laitetaan puhelin ja muut multimediavälineet sivuun, vapautetaan se oma sisäinen pikkulapsi, ei mietitä (esim. ulkona ollessa) mitä muut ajattelee ja annetaan mennä. 
Ollaan lapselle 150%läsnä ja mennään hänen maailmaansa ja leikkiin. Esim. juuri hiekkalaatikolla rakennetaan teitä, kakkuja, linnoja, kuoppia ja muuta. Tai sitten yksinkin ollessa voi esimerkiksi mennä puistoon keinumaan, potkia palloa tai talvella lumikökköjä sekä tehdä lumienkeleitä tai hypähtää lehtikasaan syksyllä/keväällä.
Helppoa, halpaa ja mukavaa. Antaa vapauttavan aukon/ajan arkeen ja auttaa jaksamaan (ainakin omalla kohdallani).
Vapautetaan siis aina välillä se sisäinen lapsi joka kaikilla on olemassa ja unohdetaan aikuisnormit sekä se että mitä muut ajattelee. Tulee muillekin hyvä mieli kun näkee aikuisen esim. tekemässä lumienkeleitä, ihan omasta kokemuksesta tiedän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti