Pakopaikka

Tähän nykyiseen maailman aikaan kaikilla (kuten aiemmassa tekstissä mainitsin) on kauhea kiire sekä hoppu joka paikkaan ja arki kaupungeissa ja miksi ei niiden ulkopuolellakin on hektistä. Joka puolella pauhaa musiikki, autot tööttäilee, on parfyymien tuoksua ja muuta. Aistiärsykkeitä vaikka muille jakaa siis.

Edellä mainituista syistä moni ihminen stressaantuu, osa paljonkin ihan tavallisesta arjesta selviämisessä. Tuohon vapaa-ajan arkeen kun lisää vielä työn tuoman paineen ja kuormituksen niin paketti on valmis. Seurauksena monella loppuun palaminen eli Burnout(ei siis se konsolipeli). Nuo syyt sekä stressi ja loppuun palaminen ajaa ihmisen haaveilemaan irtiotosta arjesta ja hermojen lepuutuksesta kera kunnon kovalevyjen nollaamisen. Enkä nyt tarkoita alkoholilla tapahtuvaa nollausta, joka varmasti monen aikatauluissa tasaisin välein on. 

Tuon hermojen lepuutuksen ja irtioton paikka sekä tyyssija on monelle ihmiselle joku tietty. Tuollaisessa paikassa ei arkihuolet paina ja saa olla kuin ellun kanat. Paikkaan ja sen valikoitumiseen saattaa vaikuttaa ympäristö sekä puitteet jotka ympärillä on (sellaiset, jotka ei painetta tai stressiä lisää) tai sitten muistot lapsuudesta ja nuoruudesta.

Lisäksi tuollaisessa rauhan tyyssijassa voi päästää sen sisäisen lapsen irti ja valloilleen. Hölmöillä ja hassutella. Heinän korsi suuhun ja nurmikolle/riippukeinuun makoilemaan. Kuitenkaan tuollaiseen paikkaan ei ole aina tai usein mahdollista päästä johtuen työstä ja muista velvoitteista joita on. Siksipä loma-ajat ja pitkät viikonloput jolloin edes hetkeksi "pakopaikkaan" pääsee nousevat arvoon arvaamattomaan ja ovat korvaamattomia.

Omalla kohdallani kuten varmasti monella muullakin tuollainen "pakopaikka" on mökki, jonka ympärillä on metsää, peltoja, vesistö ja yläpuolella avautuu taivas ilman betoniviidakon varjoja. Aiemmin luulin, että tuollainen paikka olisi yksi ja ainoa, mutta käsitykseni oli väärä. Lapsuudessani vietin elämäni parhaat kesät isän kanssa mökillä kalastellen ja pitkään tuo paikka oli se ultimaattinen rauhan tyyssija.

Vanhemmalla iällä ja etäisyyksistä (ehkä saamattomuudesta) johtuen lapsuuden kesien "pakopaikkaan" en ole päässyt/mennyt. Mutta tilalle on tullut toinen vastaavan lainen paikka. Mökki sekin suht samanlaisilla valmiuksilla kun alkuperäinen paikka. Omien läheisten ja rakkaiden seurassa.
 

Tuollaiseen paikkaan ei ketä tahansa viedä. Tunnearvoa on paikalla enemmän kuin keskuspankissa katetta ja siellä elää ns. omassa kuplassa. Ja aina kun "pakopaikkaan" ei pääse niin kaipaa sinne hyvin usein. 

Ottakaa aika kun mahdollista ja menkää/olkaa omassa "pakopaikassanne". Pienikin hetki on parempi kuin ei hetkeä olleenkaan. Ja ottakaan kuplaanne ne ihmiset jotka teille eniten merkitsee. Kesää odotellen läpi talven "pakopaikkaan" pääsyä odotellen.

Ehkä joskus "aikuisena" omistan mökin johon mennä ja jossa olla, mutta siihen on vielä aikaa. Koska keski-ikähän on uusi teini-ikä...vai miten se oli.