Joskus nukahtaminen ja unen saaminen saattaa olla todella hankaa ja yö menee enemmän valvomiseksi, kuin nukkumiseksi (ainakin itselläni noin on). Syitä valvomiseen ja unen saamattomuuteen on monenlaisia. Varsinkin nykymaailmassa aistiärsykkeet sekä ruutuajan suuri määrä ovat isoja vaikuttavia tekijöitä siihen, että ihminen ei unta saa. Lasten kohdalla ruutuaika ja sen rajoittaminen enemmän keskustelun sekä toimien piirissä, mutta samoja rajoitustoimenpiteitä voisi noudattaa myös aikuisilla.
Tutkimuksia nukkumisen vähyydestä ja unettomuudesta on paljon tehty ja ihan mielenkiintoista dataa saatu. Mitä oman unettomuuden vuoksi asiaa olen tutkinut sekä asiasta lukenut.
Oletko koskaan miettinyt minkä vuoksi jotkut ihmiset valvovat myöhään tai vaihtoehtoisesti kukkuvat hereillä pitkään, vaikka ovat lopen uupuneita sanoittaen sitä itse ja ihan silminnähdenkin. Noissa kaikissa tilanteissa ei ole kyse siitä yleisestä ensimmäisestä vaihtoehdosta, eli pahasta tavasta tai tottumuksesta.
Kyse saattaa olla paljon syvempi, jota ei itse tunnista tai, joka ei kaikille ihmisille avaudu. Kyse nimittäin saattaa olla tunteiden tunteiden puutteesta ja tarkemmin sanottuna tunne-elämän puutostilasta. Ja tuollainen puutostila ei näy päällepäin muille ihmisille välttämättä millään tavalla, mutta puutostilan omaava ihminen saattaa sen tiedostaa.
Tuollainen puutostila syntyy ja muodostuu, kun joku ihminen on pidemmän aikaa tai jopa kasvaa ilman tunne-elämän ns. hyviä asioita. Kuten rakkaus ja ilo. Ja tuolloin yöstä ihmiselle tulee oiva pakopaikka. Koska vain yöllä tuollaiset ihmiset tuntevat olevansa itsensä herroja, rauhallisia ja vapaita.
Edellä mainituista syistä nämä/nuo ihmiset saattavat yöaikaan skrollata tuntien ajan puhelinta, ylianalysoida asioita tai muuten vaan miettiä elämäänsä ja muita asioita tai sitten olla luovia tuottaen asioita kuten esimerkiksi tekstiä. Tuo siksi, että hiljaisuus noista ihmisistä tuntuu miljoonasti paremmalta kuin uni ja mielellä on vihdoin tilaa hengittää. Vaikka hengittävässä mielessä ajatukset saattavat aiheuttaa tuskaa, ollen vaikeita ja satuttaa.
Joten jos/kun seuraavan kerran huomaat ihmisen joka on hereillä vielä esim. klo 04 aikaan tehden asioita, joita "normaalisti" päiväsaikaan tehdään niin hän ei välttämättä pakoile/välttele unta ja nukkumista. Vaan hän välttelee sitä loputonta sisäistä tyhjyyttä, jota psyykkisesti tuntee suurimman osan ajasta.
Itse todellakin lukeudun tuohon ihmisryhmään ja tunnistan itseni tuosta hyvin.

Viisaasti kirjoitettu, tuota näkökulmaa en tullut ajatelluksi aikaisemmin.
VastaaPoistaItse pidempään olen asiaa pohtinut ja pyöritellyt niin jonkinlaiseen lopputulemaan päädyin. Kiitos kommentista :)
Poista