Sananen vanhemmuudesta

 Lapsen saaminen ja vanhemmaksi tuleminen on niitä elämä suuria ja ihmeellisiä hetkiä joita ei koskaan unohda. Eikä hekien suuruus saati ihmeellisyys muutu, vaikka lapsia useamman saisi.

Ensin moni varmasti miettii mielessään, että ei asiat suuresti muutu ja kaikki asiat rullaa omalla painollaan kyllä. Sitten kun syntymän jälkeen ensimmäisen kerran saa oman lapsen syliinsä kapaloituna tai ihonontaktiin paidan alle niin tajuaa miten suuri asia on kyseessä. Se pieni käärö tulee muuttamaan paljon asioita.

Kaikki on uutta ja ihmeellistä, kun pienen vauvan kanssa toimii. Alkuun on kokoajan varpaillaan ja ylireagoi kaikkeen. Pelkää että vauva menee rikki ja, vauva nukkuu tarkistaa monta kertaa että hengittäähän pieni. Aikaa, kun kuluu oppii toimimaan ja tekeminen alkaa tulemaan ns. selkärangasta varmoin ottein.

Ajan vieriessä eteenpäin ja vauvan kasvaessa taaperoksi ja siitä vielä eteenpäin, on oppinut monen monta uutta asiaa ja katsoo maailmaa uudesta vinkkelistä (itsellä ainakin noin kävi). Tajuaa miten julma ja raadollinen paikka maalima on pienelle ja, vanhemmalla suuren suuri vastuu lasta kasvattaessa ja tämän varttuessa.

Vanhemmaksi(omassa tapauksessa isäksi) ei vaan tulla niin, että hups. Jokainen päivä, tunti, minuutti ja hetki voi oppia ja oppiikin uutta. Kasvaa itse ihmisenä pienokaisen rinnalla. Yksikään päivä ei ole samanlainen ja tajuaa sen että kaikki voi hetkessä muuttua.

Oman toiminnan, tekemisen sekä olemisen tarkkailu lisääntyy ja esim. sanavalinnat, toimintamallit ja ylipäätään oleminen muuttuu/mukautuu lapsiarkeen sopivaksi. Pieni lapsi on aito oma itsensä joka hetkessä ja sanoo mielessä olevat asiat suoraan ja tuota omana itsenä olo moni tavoittelee vanhemmalla iällä (itse ainakin). Että ei tarvitse esittää muiden edessä mitään, mutta asioiden sanomisessa lienee hyvä ainakin pieni suodatin olla.

Itse mietin kasvattajan ja vanhempana paljon sitä miten omat vanhempani minut kasvattivat ja peilaan tekemistä siihen. Koska he rakastaen kasvattivat ja olivat tukena (niin ja ovat edelleen). Toki on seikkoja joita tekee erilailla kuin omat vanhemmat, kun maailma paljon muuttunut kasvatuksellisestikin. Mutta suuressa kuvassa toimii samalla tavalla.

Summasummaarum vanhemmuus ja isänä oleminen on parasta mitä tiedän. Virheitä tulee tehtyä, mutta niistä oppii. Lapsiaan rakastaa eniten maailmassa ja heidän eteensä on valmis tekemään mitä vaan. Eikä koskaan tiedä mitä eteen tulee ja siksi jokainen päivä on uusi suuri seikkailu.

Eletään hetkessä, nauttien siitä.

T:IsäMies