Useimmiten musiikki on niin sanottuna taustaäänenä meidän arjessa. Aina siihen ei kiinnitä huomiota, ainakaan tarkoituksella. Huomaamattaan kuitenkin ihminen saattaa esimerkiksi kaupan kassajonossa alkaa heilumaan/"tanssimaan" taustalla kuuluvan musiikin tahtiin. Autoissa sitten radiosta tulvan musiikin tahtiin voi heilua ja mikä parasta laulaa ja nähdä mielikuvissaan samalla itsensä isolla stagella esiintymässä.
Sitten on ihmisiä joihin myös itse lukeudun, jotka musiikkia tarkoitushakuisesti ja tarkoituksenmukaisesti kuuntelevat musiikkia esimerkiksi kuulokkeistaan. Tuolloin on helppo ja hyvä itse valita se millaista ja mitä musiikkia haluaa kulloinkin kuunnella ja välttyy "turhalta" puhejargonilta, jota radiossa on. Jokaisella meistä on oma musiikin tyylilaji, josta pitää ja jota kuuntelee tai sitten useampikin.
Useimmiten tyylilaji on sitä omaa suosikkia, mutta toisinaan tyylilaji valitaan mielen maailman sekä mielentilan mukaan. Useaan tekemiseen sekä suoritteeseen arjessa on jokin tarkoituksen mukainen biisi tai tyylilaji. Tyylilaji lisäksi kertoo jotain ihmisestä, mutta ei liiaksi tule lokeroida ihmistä pelkästään yhden tyylilajin tai biisin takia.
Monelle musiikki ja sen kuuntelu on hetkellinen "pakopaikka" arjessa/arjesta. Kuulokkeet korvilla ja silmät suljettuna voi olla hetken omassa kuplassaan. Tai sitten keskittyä äänikirjaan.
Musiikkimaku ei kuitenkaan ihmisellä ole kymmenen käskyn tavoin kiveen hakattu vaan se voi vuosin mittaan muuttua. Kuten itselläni on käynyt ja näin keski-iän kynnyksellä olen useamman tyylilajin läpi käynyt. Ensimmäinen oli suomalainen rock-musiikki, jonka kuuntelun opin isältäni, seuraavan tuli Punk(joka edelleen mukana vahvasti kulkee) ehkäpä asenteellisuuden vuoksi, sitten astui kuvaan raskaampi metallimusiikki Dimmu Borgirin viitoittamana (tuo tyylilaji onkin löytymisen jälkeen ollut se suurin ja tärkein ja on edelleen), nyttemmin sitten on jostain syystä kiinnittänyt enemmän huomiota rap-musiikkiin eli lausuntamusiikkiin. Ei niinkään musiikillisesta näkökulmasta vaan sanoitusten vuoksi joihin kiinnittää huomiota.
Mahtava seikka eri musiikkimauissa on se, kun makuasioista syntyy hyviä keskusteluja ja ihmisten erilaisuus tulee hyvin esiin. Kuunnellun musiikin perusteella kuten jo mainitsinkin ei kannata tehdä yleistystä ihmisestä, hänen asenteestaan tai muusta. Itselläni kun esimerkiksi surullisen ja melankolisen musiikin kuunteleminen ei useinkaan yhdisty siihen että olisin kovinkaan surullinen. Lähinnä musiikki toimii jonkin laisena terapiana ja "keskustelukumppanina" jolla sama aaltopituus.
Nauttikaamme siis musiikista ja annetaan sen tuoda arkeemme väriä sekä suuntaa. Ilma musiikkia arki sekä elämä olisi paljon tylsempää ja musiikista kun saa voimaa voimabiisin/biisien merkeissä ja eri tilanteet niin arjessa kuin juhlassakin nousevat uusiin ulottuvuuksiin musiikin voimin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti