Jokainen aamu on uusi mahdollisuus sanotaan, mutta mahdollisuuden laadusta ei ole aina takeita. Varsinkin kun epäonnistuminenkin on omalla tasollaan onnistumista. Eikä siinä, että kaikki päivät olisi alinomaan huanoja tai vastaavaa.
Varsinkin kun nykypäivänä jokseenkin vaikea saada apua tai päästä avun piiriin mitä esimerkiksi tulee mielenterveyden ongelmien kanssa painivien asioihin. Paljon toistetaan "hakeudu avun piiriin" "kyllä apua saa" jne. Tietämättä kuitenkaan sitä millainen prosessi on kyseessä ja millaista/milloin apua ylipäätään alkaa saamaan. Ja apua, kun on tarjolla niin monenlaista/monelta taholta.
Pelkästään se että joka ikinen päivä koittaa selvitä ja löytää sen "kultaisen keskitien" jota kulkea saattaa olla vaikeaa ja lannistaa monet. Eikä tuon seurauksena sitten jaksa enää yrittää, vaikka korvissa kaikuu monien sanat "kyllä kaikki järjestyy" "täytyy vaan yrittää". Täysin toinen luku/asia on sitten se, että miten ja mistä lähtee apua hakemaan, sitten kun siihen voimavaroja ihmisellä riittävästi on. On yksityinen sektori ja julkinen sektori ja noillakin tahoilla ns matalan kynnyksen palvelut joihin "helppo" hakeutua.
Yksityinen sektori raastaa lompakkoa siihen malliin, että tikkaukset ei meinaa kestää, joten se olkoon niille, joilla on pinkka kunnossa tai tukiverkkoja, jotka auttaa taloudellisesti. Kun esim työterveydenkään kautta ei apuja loputtomiin tule (riippuen sopimuksesta). Joten tavantallaajalle vaihtoehto on julkinen puoli joka usein pitkässä juoksussa viimeistään tuottaa jotain tulosta.
Joten aloitetaan sama hakeutumisrumba uudelleen ja koitetaan saada aika lääkäriin, joka ei ihan niin helppoa ole, kun "ei akuutti/päivystyksellinen asia ole". Lääkärille sitten kun sinne pääsee niin kerrotaan taas kaikki mitkä jo moneen kertaan ennenkin, vaikka tiedot löytyy kyllä kirjauksista. Eikä aina noiden asioiden läpikäyminen ole ihmiselle helppoa, jos/kun ne repii haavat auki jotka ajaneet siihen pisteeseen missä on MT-asioiden kanssa.
Vihdoin sitten saa lähetteen erikoissairaanhoitoon, jossa mahdollinen lääkitys laitetaan jiiriin, saa seurannan itselleen ja psyykepuolen asioiden kehitykselle, (julkisen puolen)terapia oikeus astuu kuvioihin ja asiat on lähtökuopissaan siihen että voisi alkaa järjestymään.
Enkä nyt millään muotoa sano, että kaikilla olisi asioiden kulku tuollainen, mutta piiitkän kaavan kautta mentäessä tuollaista usean kuukauden taistelua se on. Johon suurelta osin vaikuttaa oma jaksaminen sekä voimavarat. Suora tie on toki psykiatrian päivystys, jos tilanne äityy sellaiseksi, että ei muu auta tai on itselleen ja muille kanssakulkijoille vaaraksi/haitaksi.
Nyt sitten päätä vähän pinnalle ja ylös syvästä päästä, jossa käväistiin ja kohti jälleen niitä uusia petty...onnistumisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti