AattoAjatuksia

Grinch ei elokuvassa ja tarinassa vihannut joulua.

Itseasiassa Grinch vihasi/karsasti ihmisiä ja heidän luomaan kaaosta ja hömpötystä mikä liittyy jouluun. 

Ja itse kun asiaa olen miettinyt menneinä jouluina niin hyvin pystyn kyseisen elokuvan päähenkilöön samaistumaan. 

Kun itse olin pieni lapsi niin  joulut oli ihania sekä hillittyjä. Oli muutamat perinteet joista pidettiin parhaan mukaan kiinni sukulaisten ja perheen kanssa. Kuten Joulupuuron syönti, Joulurauhan julistuksen kuuntelu, Joulusauna sekä yhteinen aattoilta perheen/sukulaisten kera. Unohtamatta ah niin tärkeitä lahjoja.

Nykyään suunnilleen samanlaisia perinteitä on, joista koittaa pitää kiinni. Tärkeimpänä kuitenkin se, että saisi läheisten kanssa olla ja nauttia rauhasta sekä mukavasta tunnelmasta. 

Tuossa kohtaa tulee kuitenkin monelle se tenkkapoo. Kun ei ole vain sitä rauhaa ja yhdessä oloa. On tekemistä, menemistä, laittamista, häsäämistä sekä hömpötystä. (enkä nyt sitä sano etteikö joulua tulisi valmistella - rajansa kaikella kuitenkin). Viikkoja ellei kuukausia aikaisemmin aletaan touhottaa erinäisiä joulujuttuja ja koristeista sekä joululauluja alkaa ilmestyä koteihin, kauppakeskuksiin ja kaduille. 

Ja mitä lähemmäksi aatto tulee sitä hektisemmäksi (kilpa)valmistelu ja jouluhäsä menee. Ei ole sitä rauhallista yhdessä tekemistä tai ainakin siltä tuntuu. Koitetaan kilpailla ja tehdä enemmän, parempaa ja suurempaa kuin edellisinä jouluina tai mitä muilla on. Sitten jaetaan sitä "täydellistä harmoniaa" somessa ja kilpaillaan kenellä on jouluisin joulu. Ilmapiiri on kireä ja kokoajan on aikataulu missä pitää pysyä.

Aatto kun koittaa niin aikataulu kiristyy entisestään ja on tinkelitonkelia ja krumeluuria jokaisessa nurkassa. Paahdetaan aaton läpi oikeasti pysähtymättä ja that's it. Vatsa turvoksissa nukkumaan ja odottamaan että aatto taas vuoden päästä koittaa.

Toki on olemassa paljonkin ihmisiä ja perheitä, joissa joulu on erilainen mitä edellä kuvailin. Ja tuo on hienoa, kun on sitä aitoa yhdessäoloa ja lähimmäisen rakkautta ilman mitään showta tai muuta tajunnan räjäyttävää joulutykitystä. Rauha, se hetki ja tärkeät ihmiset...sitä on joulu, ainakin itselle.

Grinch oli oikeassa

Suoraan syvään päähän

 Jokainen aamu on uusi mahdollisuus sanotaan, mutta mahdollisuuden laadusta ei ole aina takeita. Varsinkin kun epäonnistuminenkin on omalla tasollaan onnistumista. Eikä siinä, että kaikki päivät olisi alinomaan huanoja tai vastaavaa.

Varsinkin kun nykypäivänä jokseenkin vaikea saada apua tai päästä avun piiriin mitä esimerkiksi tulee mielenterveyden ongelmien kanssa painivien asioihin. Paljon toistetaan "hakeudu avun piiriin" "kyllä apua saa" jne. Tietämättä kuitenkaan sitä millainen prosessi on kyseessä ja millaista/milloin apua ylipäätään alkaa saamaan. Ja apua, kun on tarjolla niin monenlaista/monelta taholta. 

Pelkästään se että joka ikinen päivä koittaa selvitä ja löytää sen "kultaisen keskitien" jota kulkea saattaa olla vaikeaa ja lannistaa monet. Eikä tuon seurauksena sitten jaksa enää yrittää, vaikka korvissa kaikuu monien sanat "kyllä kaikki järjestyy" "täytyy vaan yrittää". Täysin toinen luku/asia on sitten se, että miten ja mistä lähtee apua hakemaan, sitten kun siihen voimavaroja ihmisellä riittävästi on. On yksityinen sektori ja  julkinen sektori ja noillakin tahoilla ns matalan kynnyksen palvelut joihin "helppo" hakeutua.

Yksityinen sektori raastaa lompakkoa siihen malliin, että tikkaukset ei meinaa kestää, joten se olkoon niille, joilla on pinkka kunnossa tai tukiverkkoja, jotka auttaa taloudellisesti. Kun esim työterveydenkään kautta ei apuja loputtomiin tule (riippuen sopimuksesta). Joten tavantallaajalle vaihtoehto on julkinen puoli joka usein pitkässä juoksussa viimeistään tuottaa jotain tulosta.

Matalalla kynnyksellä MT-palveluihin useissa kaupungeissa helppo hakeutua ja kertoa haasteistaan. Sitten odotellaan kotona (tai missä nyt majaansa pitää) kuukauden päivät, että saa puhelun hoitavalta taholta. Puhelussa sitten käydään toistamiseen samat asiat läpi, jotka jo kerran kertonut suusanallisesti ja kirjoittanut terapianavigaattoriin. Seurauksena keskusteluapua joko etänä tai paikan päällä. Ja se kylmä toteamus "ei meillä muita palveluita ole kuin keskustelu, hakeudu itse lääkäriin".

Joten aloitetaan sama hakeutumisrumba uudelleen ja koitetaan saada aika lääkäriin, joka ei ihan niin helppoa ole, kun "ei akuutti/päivystyksellinen asia ole". Lääkärille sitten kun sinne pääsee niin kerrotaan taas kaikki mitkä jo moneen kertaan ennenkin, vaikka tiedot löytyy kyllä kirjauksista. Eikä aina noiden asioiden läpikäyminen ole ihmiselle helppoa, jos/kun ne repii haavat auki jotka ajaneet siihen pisteeseen missä on MT-asioiden kanssa. 

Vihdoin sitten saa lähetteen erikoissairaanhoitoon, jossa mahdollinen lääkitys laitetaan jiiriin, saa seurannan itselleen ja psyykepuolen asioiden kehitykselle, (julkisen puolen)terapia oikeus astuu kuvioihin ja asiat on lähtökuopissaan siihen että voisi alkaa järjestymään.

Enkä nyt millään muotoa sano, että kaikilla olisi asioiden kulku tuollainen, mutta piiitkän kaavan kautta mentäessä tuollaista usean kuukauden taistelua se on. Johon suurelta osin vaikuttaa oma jaksaminen sekä voimavarat. Suora tie on toki psykiatrian päivystys, jos tilanne äityy sellaiseksi, että ei muu auta tai on itselleen ja muille kanssakulkijoille vaaraksi/haitaksi.

Nyt sitten päätä vähän pinnalle ja ylös syvästä päästä, jossa käväistiin ja kohti jälleen niitä uusia petty...onnistumisia.